Meidän kissat rakastaa lapsia

Kun muksut kinusi lemmikkiä, päädyin kissaan siksi, että se on helppo. Otettiin kaksi niin niistä on seuraakin toisilleen, ei tarvitse koko ajan olla virikkeitäkään keksimässä. Sen enempää en kissoista tiennyt kuin että ne on itsenäisiä, vaikeita kouluttaa ja ne ei kiinny ihmisiin mutta oppii kyllä sietämään paijausta tms.

Todellisuus onkin ollut ihan muuta. Ensinnäkin ne on seuran-ja huomionkipeitä. Ne haluaa leikkiä ihmisten kanssa. Yhdessä. Ja ne rakastaa läheisiä ihmisiään ihan täysillä. Meillä kissat rakastavat nimenomaan lapsiani. Ovat mukana leikeissä, läksyjen teossa (lukemaan opetteleva on muuten näppärä laittaa lukemaan tarinoita kissalle). Nukkuvat lapsen peiton alla. Lohduttavat kun surettaa. Ja suojelevat. Kun lapseni kiljaisee pelosta (vaikka nähtyään ampiaisen), kissa ryntää apuun. Väärin ymmärrettyjä olentoja kyllä.