Hei nainen, joka olet parisuhteessa kertaalleen eronneen miehen kanssa, niin vaivaako sinua se tosiasia, että miehelläsi on ollut rakkaussuhde ennen sinua ex.vaimoonsa?

Meillä on kummallakin ollut rakkaussuhde tai useampikin ennen suhdettamme. Ne ovat päättyneet ihan syystä, ja nykyään elämme meidän suhdettamme omasta valinnastamme. Eli ei, ei häiritse. Ei juuri jauheta menneestä, mutta ei entisten kumppaneiden mainitseminen ole mikään tabu, mainitaan jos tarvitsee.

Miksi sen pitäisi haitata. Ellei nyt ole aloittanut seurustelemaan tyyliin 13-vuotiaana jonkun ikätoverinsa kanssa niin melko suurella todennäköisyydellä ihmiseltä löytyy menneitä parisuhteita, ihan sukupuolesta riippumatta.

Ei. En ole omistushaluinen, kypsymätön ja itsenäisyydessään häiriintynyt yksilö, joten miksi se haittaisi minua. Heidän suhde on ollut kauan ohi.

Ei vaikuta mitenkään. Itsetuntoni on kunnossa ja menneisyys on menneisyyttä.Jos ap:lla on asian kanssa joku ongelma, kehotan hoitamaan sen ongelman pitun nopsaan pois päiväjärjestyksestä.

Alussa tuli udeltua ja asia on täytynyt käsitellä mielessä loppuun. Tämä on meidän parisuhde, eikä toisinto mistään. On minullakin oma historiani ennen tätä.

Me luettiin sisarusten kanssa äitipuoleni päiväkirja aikoinaan.

Sitä ainakin haittasi, se oli ihan täynnä valitusta, jokainen sivu pelkkää valitusta siitä miten isäni puhuu vain ja ainoastaan äidistäni ja miten äitini on narttu ja blah, blah.

Joten kyllä se varmaan joitakin haittaa näköjään. Ne on vieläkin yhdessä, mutta isäni on "työmatkoilla" noin 90% ajasta....

Ei vaivaa. Mieheni on leski. Hänen edesmennyt vaimonsa tulee hyvin harvoin puheeksi, mutta olemme yhdessä mm. vierailleet hänen siskonsa luona, koska mies tietysti pitää edelleen yhteyttä myös vaimon sukulaisiin.

Itsellänikin on takana isompia ja pienempiä rakkauksia.

En tiedä. Kummallakaan meistä ei ollut varsinaista suhdetta takana. Nyt olen eronnut.

En osaa sanoa, miten paljon entiset suhteet vaikuttaa. Tiesin kyllä, että fyysinen suhde oli paras osuus liitostamme. Kun olen täällä ja muuallakin kuullut miten surkeita ja vaatimattomasti varustettuja rakastajia useimmat miehet ovat, ja miten niljakasta kaupankäyntiä monen seksielämä on, arvaan ettei tulevaisuudella voi olla mulle muuta kuin huonompaa tarjolla, jos mitään.

Välillä kadun eroa, mutta tein sen pitkän harkinnan jälkeen. Mutta yhtä hyvää ja sopivaa seksipartneria en kuvittele löytäväni uutta.

Eroseminaarissa meitä oli kaksi, jotka kuunteli suu auki niitä valituksia. Voiko seksuaalinen kanssakäyminen oikeasti olla noin vaikeaa?

Meillä oli aivan muut syyt eroon.

Miksi vaikuttaisi? On mulla käytetty autokin ollut eikä yksikään asunto ole ollut uudiskohteesta... Kierrätys kunniaan!

Ei vaivaa. Mies on hyvä ystävä exänsä kanssa. Heillä yhteiset, aikuiset lapset. Sen sijaan olen mustasukkainen naiselle, jonka kanssa petti exäänsä. On kertonut avoimesti tuosta hairahduksesta ja myös sanonut, että se oli rakkautta ja tosi kiihkeä suhde. Aikaa tuosta siis on hirveän kauan. Miehen lapsetkaan ei olleet syntyneet. Ilmeisesti suhde oli todella ainutlaatuinen ja me ei olla siihen pystytty. Se vähän kaivelee. Ihan tyhmä tietty olen, kun hänen exänsäkkin anteeksi antoi ja perustivat perheen.

Ei ole vaikuttanut parisuhteeseen. Olemme keskustelleet entisistä kumppaneistamme sen verran mitä kumpikin haluaa kertoa.

Minua kiinnostaisi miksi ap tällaisia kyselee? :)

Olen tainnut olla suhteessa useammankin kerran eronneen miehen kanssa, samoin itselläni on ollut useita suhteita. Näin valikoituu se itselle paras puolin ja toisin. Ei haittaa kumpaakaan, ne joita on haitannut on poistettu kuvioista, yksinkertaista. Pitäähän autokin koeajaa ennen lopullista ostopäätöstä;)

Aloittaja, vaivaako sinua vai miksi kysyit tällaista?

En huolisi miestä, jolla ei olisi kokemusta pidemmästä parisuhteesta/suhteista taustallaan. Ap lienee aika nuori...?

Meillä on kummallakin takana pitkä avioliitto. 

Ilman muuta arvostan miehessäni sitä että hän on rakastanut vaimoaan pitkään. Erosi kun rakkaus loppui ja suhde kävi mahdottomaksi. Kuten kävi myös minun kohdallani. On tärkeää, että olemme kumpikin osanneet rakastaa ja rakastaneet aiemmin. Halveksin ihmisiä jotka sanovat avioeron jälkeen elämänsä menneen hukkaan sen ex-puolison kanssa, tai että ei ymmärtänyt todellisesta rakkaudesta mitään siinä entisessä suhteessaan. Millainen pilipali-ihminen sellainen on, joka on naimisissa jotenkin tavan vuoksi tai ties mistä syystä, mutta ei rakasta? Ei ainakaan minun ihmiseni. Rakastin niin pirusti sitä ihmistä jonka kanssa tein lapset, mutta rakkaus muuttui muuksi ja suhde ei enää vain ollut sama, kiduimme siinä liitossa vielä muutaman vuoden ennen kuin ymmärsimme erota.

Lisään vielä, että joskus meillä exät mainitaan, mutta enemmän elävät puheissamme ex-anopit (kummatkin jo vainajia). Ja meillä on exiimme ihan hyvät välit.

t. 15

No ei todellakaan :D sehän olisi hirveää olla miehen ensimmäinen nainen, johon ollut rakastunut. En todellakaan halua olla se kenen kanssa tehdään ne virheet. 

Sitäpaitsi se olisi todella ahdistavaa ja muutenkin perseestä. Joten hyvä vain, että on exiä. 

Ei tietenkään vaivaa mitenkään. Kaikilla on eletty elämä ja se nyt on tehnyt meistä mitä olemme :) ainoastaan haittaisi siinä vaiheessa, jos exästä olisi jotain haittaa (yrittäisi tuhota suhdetta, mies haikailisi vielä hänen perään, mies vertailisi minua exäänsä tai jotain tällaista).

Ei vaivaa. Tunnemme toistemme eksät.

Siinä vaiheessa, kun meidän suhde alkoi näyttää vakavalta, kävimme vähän läpi edellisiä suhteitamme vähän siinä ajatuksessa, että niistä tietäminen on osa toisen tuntemista. Ei kovin tarkasti puhuttu, mut suurilta linjoiltaan. Sittemmin ei olla juuri näihin palattu, sen sijaan on eletty elämää eteenpäin.

Tätä päiväähän nyt eletään eikä eilistä. Jostain syystä se eksä ei ole mukana tässä päivässä.