Miksi nuoret aikuiset ottavat esim paimenkoiria, sitten parin vuoden päästä tehdään vauva ja koirasta luovutaan :(

Nyky nuoret ei tajua mistään mitään. kersoja tykitetään maailmaan, leikitään kivaa kotia ja pidetään kulissit yllä..

Mä en tiedä ketään joka olisi luopunut koirasta vauvan takia. Ihan vieras ilmiö.

Osa elää hetkessä ja toiset suorittavat elämäänsä kehdosta hautaan. Näkemyseroja.

Kyllä meillä on paimenet ja lapset olleet aina sulassa sovussa. Liiallisen paimentamisen saa kitkettyä pois kouluttamalla. Ja toisaalta myös tarjoamalla sille paimenelle rodunomaista tekemistä, että pääsee oikeasti paimentamaan.

Eipä paljon hetkauta. Koira on kuitenkin vain koira, eli eläin. Jos vauva tulee taloon niin se on tärkeämpi, ja jokainen joka väittää muuta on joku hysteerikko jolla arvot on päin prinkkalaa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä paljon hetkauta. Koira on kuitenkin vain koira, eli eläin. Jos vauva tulee taloon niin se on tärkeämpi, ja jokainen joka väittää muuta on joku hysteerikko jolla arvot on päin prinkkalaa.

Koira on kuitenkin elävä, tunteva olento eikä mikään huonekalu. Jos asenne on tuo, niin ei tule ottaa sitä koiraa ollenkaan.

T: hysteerikko

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä on paimenet ja lapset olleet aina sulassa sovussa. Liiallisen paimentamisen saa kitkettyä pois kouluttamalla. Ja toisaalta myös tarjoamalla sille paimenelle rodunomaista tekemistä, että pääsee oikeasti paimentamaan.

Meillä oli lampurista paljonkin apua. Piti lapset tontin rajojen sisällä. Ihan paras Nanny.

No, musta on vaan hyvä että koirasta ymmärretään luopua jos sille ei pysttytä antamaan hyvää kotia, mieti mikä lottovoitto koiralle päästä parempaan kotiin.. Sekin kertoo jo kuinka koiraan on kiintynyt jos sen pystyy antamaan tosta noinvaan pois, kun toiset suree koirtan kuolemaa vuosia.

Tiedän muutaman eli ei ole minulle täysin vieras ilmiö, joskin harvinainen kuitenkin. 

Tuttavapariskunnalla oli kaksi nuorta akitaa. Kun vauva tuli näytettiin koirille ovea. Koirat oli otettukin jonkin Japani-innostuksen vallassa eikä niihin oltu sitouduttu kuten pitäisi. Kouluttamattomia ja ehkä vaarallisiakin vauvalle eli sinänsä hyvä, että luopuivat. 

Todella vähän tiedän tällaisia tapauksia. Ja nekin, jotka luopuivat koirasta joko edes yritti yhteiseloa tai pohti asiaa raskausaikana. Joskus vain käy niin, että vauvan ja koiran yhteiselo ei kaikesta huolimatta onnistu ja koska yleensä ei olla ekana antamassa vauvaa pois, niin sitten se tuppaa olemaan se koira joka lähtee. Ne harvat, jotka tiedän antaneen koiran pois vauvan vuoksi ovat tehneet niin ihan ymmärrettävistä syistä. Useimmilla onneksi koira on voitu pitää eli ei ole mikään automaatio koiran poisantaminen.

Naapuriin tuli kakoset. Kyseessä uusperhe, jossa on neljä 3-6 -vuotiasta lasta jo entuudestaan. Kolme isän puolelta ja yksi naisen. Ovat vuoroviikoin eksillä, mutta voin uskoa, että vipinää riittää. 

Perheessä oli todella villi, nuori kultainen noutaja. Eipä ole enää näkynyt eli veikkaan, että on annettu pois. 

Onhan se ymmärettävää, että ei kerta kaikkiaan jaksa pakata kaksosia toppapuvuissaan vaunuihin ja paria alle kouluikäistä mukaan, kun koira pitää viedä ulos. 

Elämäntilanteet muuttuvat radikaalistikin koiran eliniän aikana. Ei kai kukaan voisi ottaa koiraa, jos pitäisi olla varma olosuhteiden muuttumattomuudesta 15 vuoden ajan. Silti toivoisin enemmän harkintaa koiran ottamiseen. Koira ei ole mikään esine, kuten joku jo totesikin. 

Onpa surullinen ilmiö :( Ja mikä liiallinen paimentaminen?? Siis eikö paimenkoira ensisijaisesti oteta juuri paimentamaan?

Nimimerkillä: suunnitellaan paimenkoiran hankkimista, meillä on jo ennestään lapsia (lisää saa tulla), lauma päkäpäitä, pari seurakoiraa, muutama maatiaiskissa ja paljon kanoja. Ei meillä ole ollut mitään ongelmia lasten ja eläinten yhteiselossa.

#12 jatkaa vielä, eli onko nää koiran pois antaneet jotain kaupunkilaisia? Tulee näin maalla asuvana vain mieleen, että ovat kaupungissa ehkä oppineet liian helppoon elämään?

Itse kun hoidan lasten lisäksi vielä nuo kaikki muut eläimet (aamulla navettaan ja vielä illalla navettaan, siinä välissä muiden eläinten ja lasten hoidot, ruokinnat, ym.) niin tuntuu hassulta, että joku kokee liian raskaana yhden koiran...

Minä tiedän naisen, joka ottaa mielivaltaisesti eläimiä ja antaa ne pois parin kuukauden/vuoden päästä, kun kyllästyy. Kehtaa vielä kehua päälle miten paljon hänellä on ollut lemmikkejä, kuulemma kerran oli aamulla herännyt ja päättänyt ottaa koiran ja oli jo iltapäivällä koiraa hakemassa. Koira annettiin pois parin kuukauden päästä, kun ei jaksanutkaan lenkittää sitä joka päivä.