Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin pitää itseään kiusaajiaan fiksumpana?
12.10.2017 |
Onko ihan hirveän ilkeää ajattelua?
Omasta mielestäni olen siis, suoraan sanoen, paljon fiksumpi, kuin kukaan heistä. He olivat aina koulussakin niitä rämpijöitä, jotka raahautuivat luokka-asteelta toiselle, huusivat ja marisivat puolet tunneista, "ope, mä en osaaaaa" ja pilkkasivat kaikkie hyvin koulussa menestyviä hikareiksi. Minä taas olen aina pitänyt koulusta ja opiskelusta, se on myös ollut helppoa.
Se fiksuus toki näkyy muuallakin, kuin koulussa, esimerkiksi sosiaalisissa suhteissa. Minulla on kavereita ja ystäviä ja osaan ainakin mielestäni, uskoisin myös ystävien perusteella, kohdella muita ihmisiä hyvin ja luoda ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Sen sijaan nuo kiusaajat tuntuvat aina pyörivän siellä vuosien takaisessa maailmassa, riitelevän melkein kaikkien ihmisten kanssa suututtavan ihmisiä käytöksellään.
Näiden lisäksi koen omaavani sellaisia taitoja ja kykyjä, jotka mahdollistavat minulle hyvän tulevaisuuden. Noista kiusaajista ei voine sanoa ihan samaa.
Kommentit (3)
Onhan se fiksumpaa olla kiusaamatta kuin kiusata.
Kiusaaminen ei välttämättä kuitenkaan esiinny käsi kädessä kuvaamiesi ongelmakäyttäytymisten kanssa (tottelemattomuus koulussa, huono opintomenestys, kaverittomuus, epäsosiaalisuus jne.). Esim. minun koulukiusaajissani oli tyyppejä, jotka olivat hyviä ja menestyneitä opiskelijoita, heillä oli kavereita ja olivat sosiaalisia.
Toisaalta sitä suuremmalla syyllä on ihmeteltävä, miksi he silti valitsivat kiusata. Itse en ole keksinyt siihen muuta syytä kuin jonkinlaisen moraalisen vääristymisen tai rappion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään ole. Kiusaajilla on AINA jotakin ongelmia, ja äo tuntuu 95 %:lla olevan matalahko tai keskiverto.
Ei se välttämättä väärin ole (totuudenmukaisuudesta en nyt puhu, vaan etiikasta).
Sen sijaan on taktisesti epäviisasta näyttää ajattelevansa noin.