Tapasin vihdoin aivan mahtavan miehen, mutta...

...hän palaa ihan pian takaisin kotiinsa, joka on toisella puolella maailmaa. Hän on nyt siis ollut täällä Suomessa ja olemme tapailleet 1,5 kuukautta. Se on todella lyhyt aika, mutta olemme viettäneet aikaa tiiviisti yhdessä ja tuntuu, että olemme lähentyneet poikkeuksellisen nopeasti ja että meillä klikkaa erityisellä tavalla. On niin helppo ja hyvä olla hänen kanssaan, meillä on ihan älyttömän hauskaa ja vastapainoksi loistavia keskusteluja. Toisaalta hetkittäin voidaan vaan olla hiljaa ja sekin tuntuu luonnolliselta, on vaan mukava olla toisen kanssa vaikkei tekisi tai sanoisi mitään jatkuvasti. En ole tuntenut vastaavaa kohta 5 vuoteen eli sen jälkeen, kun viimeksi seurustelin enkä myöskään tavannut näiden 5 vuoden aikana yhtä huumorintajuista, fiksua, kohteliasta ja mielenkiintoista tyyppiä.

Päätin vain heittäytyä ja nauttia hetkestä, mutta nyt kun hänen lähtönsä alkaa lähestyä niin on alkanut ahdistaa ja surettaa. Olen koko viikonlopun miettinyt, että mitäs nyt? Onko mitään järkeä näin lyhyen ajan jälkeen lähteä edes yrittämään jotain kaukosuhdetta tai vastaavaa? Koska välimatka on pitkä, on selvää, ettei seuraava tapaaminen järjesty ihan hetkessä ja ylipäätään tapaamiset tulisi olemaan aika harvinaista herkkua. Monet parisuhteetkin kaatuvat välimatkaan, vaikka niissä on pitkä ja vankka pohja taustalla, joten miten tämä voisi onnistua? Toisaalta siis tuntuu, että pitäisi vaan suosiolla hyvästellä ja muistella lämmöllä ns.lomaromanssina, mutta toisaalta en millään haluaisi luopua hänestä. Olen todella ihastunut ja hänestä on tullut oikeasti jo tärkeä, vaikka aikaa onkin kulunut niin vähän.

Mielipiteitä, vertaistukea yms kaivataan!