Kuulin teidän nauraneen minulle taas,

mutta naurakaa vain. Antakaa minun kuitenkin elää rauhassa. En halua kuulla teistä enää. Katsotte minua alaspäin. Miksi sitten kiinnitätte minuun huomiota? Vai onko se ainoa keino tuntea itsensä jonkin arvoiseksi, ylemmyydentunne? Mutta minä en katso teitä ylöspäin. Katson maahan, en alistuakseni, vaan jotta voin varmistaa, että omat jalkani ovat yhä maankamaralla. Vain huomatakseni, että seisomme kaikki samalla tasolla - kaikesta huolimatta. Te vain yritätte työntää minut jyrkänteeltä. Mutta unohdin kertoa, että osaan lentää. Tekin osaisitte, jos luopuisitte painolastistanne ja alkaisitte hoitaa omia siipiänne sen sijaan, että katkoisitte niitä muilta.