Miksi te pidätte itseänne keskivertoa parempina ja älykkäämpinä?

Eikös asiaa ole tutkittu. Ymmärtääkseni useimmat ajattelevat olevansa joko keskimääräisiä tai jonkin verran parempia. Se on ihan perusdefenssi.

Koska olen melkein millä mittapuulla tahansa keskivertoa korkeammalla

Jos on keskiveroa älykkäämpi, niin hyvään itsetuntoon ei kuulu pitää itseään keskivertoa älykkäämpänä? Onko tää nyt tätä suomalaista "vaatimattomuus kaunistaa" mentaliteettia, että aina pitäisi esiintyä vähän huonompana kuin oikeasti on?

Positiivinen harhakuva omasta paremmuudesta on luonnollinen ominaisuus hyvinvoivalle ihmiselle.

Lähes jokainenhan meistä pitää itseään esimerkiksi keskimääräistä parempana autonkuljettajana.

Masentuneella ihmisellä tämä positiivinen harha on tyypillisesti laimentunut ja oman keskinkertaisuutensa tajuaminen vie mieltä ehkä vielä matalemmas.

Tätä kyseistä harhakäsitystä voidaan siis mielestäni pitää tärkeänäkin tekijänä itsetunnon saralla.

Palstalla on sen verran sekalaista seurakuntaa että on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta pohdiskelemaasi asiaan, mutta mikäli av-mamman stereotyyppi oletetaan ehkä hieman masentuneeksi niin saattaa olla että tuollainen oman egon pönkittäminen ja muiden mollaaminen on jonkinlainen henkinen defenssi jolla ihminen yrittää saada oloaan paremmaksi.

Mä olen ihan tutkitusti keskivertoa älykkäämpi. Mun ei siis edes tarvitse esittää mitään.

Olen keskivertoa huomattavasti älykkäämpi mutta en pidä itseäni muita parempana.

En usko älykkyyteen, kyse on siitä onko ihminen kiinnostunut asioista ja ottaako hän niistä selvää.

Minä taas tiedän olevani keskivertoa...noh, yksinkertaisempi, sanotaanko näin. Minkäs teet kun äitini päätti ryypätä minua odottaessaan ja vaurioita tuli. Peruselämä kuitenkin sujuu eikä minusta sinällään huomaa mitään erikoista. :)

Itse olen työpaikassa jossa on erittäin älykkäitä ihmisiä töissä, joten tunnen itseni useimmiten keskimääräistä tyhmemmäksi (ja varmaan olenkin tyhmempi kuin useimmat kollegani), vaikka olen akateemisesti koulutettu. Oma tyhmyys täytyy vain hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrättäkö kuitenkin sisimmässä, että ei teissä ole mitään erikoista?

Aika yleinen ilmiö palstalla, mutta on toki poikkeuksiakin.

Johtuuko se epävarmuudesta vai mistä? Pelkkää esittämistä? Hyvään itsetuntoonhan tuo ei ainakaan kuulu.

Miski sinä kuvittelet että palsta ois  täynnä masentuneita luusereita jotka feikkaavat? Etkö ymmärrä että täällä  on laidasta laitaan ihmisiä, joista osa on taatusti oikeasti paljon parempia jossain kuin joku  toinen palstailija ja osa paljon älykkäämpiä kuin toiset eikä  se ole mitenkään erikoista vaan täysin normaali tilanne. Kyllä teksteistä huomaa milloin on todellista tietoa, milloin vain mutuillaan - ei se mitään esittämistä ole.

Jotain sinusta itsestäsi kertoo tämä aloituksesi, eikä  se suinkaan ole mitään positiivista.Sulla on omat suodattimet joiden kautta tulkitset  näitä tekstejä. mutta se kertoo vain sinusta, ei   niiden tekstien kirjoittajista.

Väittääkö ap, että jokaikinen ihminen on täsmälleen yhtä älykäs? Vai että älykäs ihminen ei tunnista omaa älykkyyttään?

Pidän itseäni keskimääräistä älykkäämpänä Mensan testin mukaan, joka sanoo että älykkyysosamääräni on korkeampi kuin 99,7 prosentilla testiin osallistuneista. 

Tosin en arvosta älykkyyttä ominaisuutena kovinkaan paljon. Joo, olen minä älykäs siinä mielessä että osaan jatkaa lukusarjoja, pyöritellä mielessäni geometrisia objekteja, ajatella loogisesti. Mutta elämä on silti ollut pirun vaikeaa koska muita, ihmisen elämässä tärkeämpiä ominaisuuksia puuttuu: esim. olen sosiaalisesti ihan kädetön sekä veltto ja saamaton.

No en todellakaan pidä itseäni keskivertoa älykkäämpänä. Liittyy ehkä matalaan koulutustasoon. Veikkaisin kuitenkin olevani keskivertoa onnellisempi, koska olen aika loputtoman tyytyväinen elämääni tällaisena kuin se on. Eikä se todellakaan liity ulkoisiin resursseihin, koska ne ei ole hääppöset. Asun vuokralla lapseni kanssa, minulla ei ole miesystävää eikä muutenkaan monelle muulle hyvän elämän peruskriteerejä, mutta on vakityö, mielenrauha, rakkaita ihmisiä elämässäni ja tietynlainen kaiken hyväksyntä ja armollisuus sitä kohtaan, että tämä riittää. Ja että jos haluaisin pyrkiä jossain asiassa parempaan (enemmän omaisuutta vaikkapa), joutuisin tinkimään nykyisestä elämänlaadustani, ja siihen en ole valmis, joten miksi en yksinkertaisesti tyytyisi siihen, mitä on jo nyt.

Yleistä näyttäisi olevan "huono itsetunto" AV:lla:

https://www.vauva.fi/keskustelu/2952499/oletko-keskivertoa-av-palstaili…

On aika normaalia nähdä itsensä paremmassa valossa, mutta jos tyhmä pitää itseään nerona, niin heikosta itseTUNTEMUKSESTA on kyse.

Minulla on huono itsetuntemus ja huono itsetunto. Aika tavallisia varmaan tällaiset asiat, ne voi myöntää. Nettikeskusteluissa usein huonoa itsetuntoa käytetään kuin jonain aseena. Lälläslää, sulla on huono itsetunto, kiinni jäit... Sama juttu kuin tyhmyys. Aina hirvee numero, kun joku paljastuu tyhmäksi. "Tuo vaikuttaa tyhmältä." Ite ihmettelen miks tollanen asia kommentoijaa kiinnostaa. Mikä siinä tyhmien ja huonoitsetuntoisten bongailussa on niin nautinnollista, että asian huomaaminen/epäily pitää julistaa kaikille? Ikään kuin ois saanu jotain tosi oleellista selville.

Vierailija kirjoitti:

Yleistä näyttäisi olevan "huono itsetunto" AV:lla:

https://www.vauva.fi/keskustelu/2952499/oletko-keskivertoa-av-palstaili…

On aika normaalia nähdä itsensä paremmassa valossa, mutta jos tyhmä pitää itseään nerona, niin heikosta itseTUNTEMUKSESTA on kyse.

Minulla on huono itsetuntemus ja huono itsetunto. Aika tavallisia varmaan tällaiset asiat, ne voi myöntää. Nettikeskusteluissa usein huonoa itsetuntoa käytetään kuin jonain aseena. Lälläslää, sulla on huono itsetunto, kiinni jäit... Sama juttu kuin tyhmyys. Aina hirvee numero, kun joku paljastuu tyhmäksi. "Tuo vaikuttaa tyhmältä." Ite ihmettelen miks tollanen asia kommentoijaa kiinnostaa. Mikä siinä tyhmien ja huonoitsetuntoisten bongailussa on niin nautinnollista, että asian huomaaminen/epäily pitää julistaa kaikille? Ikään kuin ois saanu jotain tosi oleellista selville.

Veikkaisin että syy on se että kaikilla on mahdollisuus kasvattaa tietämystään omaehtoisesti  mutta  osa ihmisistä ei  koe sitä tarpeelliseksi  ja ovat sitten ulalla ihan perusasioista joka taas ärsyttää  niitä ihmisiä jotka nauttivat uusien asioiden oppimisesta jne. Elämä menee hukkaan jos ei joka päivä opi uutta ja sivistä itseään vaikka lukemalla sanomalehteä jne.

Miksei saisi pitää? Vaikka ei oikeasti olisikaan kuppainen, niin totta helvetissä pitää itsetunto kohdallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Pidän itseäni keskimääräistä älykkäämpänä Mensan testin mukaan, joka sanoo että älykkyysosamääräni on korkeampi kuin 99,7 prosentilla testiin osallistuneista. 

Tosin en arvosta älykkyyttä ominaisuutena kovinkaan paljon. Joo, olen minä älykäs siinä mielessä että osaan jatkaa lukusarjoja, pyöritellä mielessäni geometrisia objekteja, ajatella loogisesti. Mutta elämä on silti ollut pirun vaikeaa koska muita, ihmisen elämässä tärkeämpiä ominaisuuksia puuttuu: esim. olen sosiaalisesti ihan kädetön sekä veltto ja saamaton.

Itsekehua se on humble brag'kin :-)

Rikkaathan aina muistavat sanoa, että raha ei tuo onnea. No, ei se sitä viekään, jos ei tarkoituksella tötöile. Sama juttu teidän ah-niin-nöyrien mensalaisten kanssa: "en arvosta älykkyyttä kovinkaan paljon, koska (lisää tähän yhdentekevä persoonallisuudenpiirre)". Jos aidosti on älykäs, osaa ja kokee tavallaan pakkonakin käyttää sitä älyä oman elämänsä (tai muiden) kohentamiseen. Ei älykkyys voi olla pelkkää lilluvaa potentiaalia, t. yksi, jota pidetään keskimääräistä älykkäämpänä, voin sitä ollakin.

Noin 50 % ihmisistä on keskivertoa älykkäämpiä ja toiset 50 prosenttia keskivertoa tyhmempiä. Eli ei siihen paljoa tarvita, että on keskivertoa älykkäämpi. Opiskelen yliopistossa luonnontieteellistä alaa ja sivuaineena filosofiaa. Vasta täällä on tullut vastaan ihmisiä, jotka on älyllisesti itseni tasoisia. Yksi huippunero on tullut vastaan ja ihailen tällaista älykkyyttä. En tiedä, mitä hän nykyään tekee. Pelkkä korkea älykkyyshän ei riitä. Pitää olla tietynlaista hulluutta ja intohimoa, näkemystä ja mielikuvitusta. Ja jos menestystä yhteiskunnassa ajatellaan, niin sosiaaliset taidot on kaikkein tärkein asia. Kaikkien ei tarvitse olla aivan Einsteinin tasoisia neroja pärjätäkseen työssään tai elämässään muutenkin. Eri opinahjoissa on tuhansittain ja tuhansittain erittäin fiksua porukkaa jotka lopulta päätyvät pyörittelemään numeroita, piirtelemään graafeja ja pitämään powerpoint esityksiä ankeissa toimistokopeissa ihmisille, joita kiinnostaa yhtä vähän kuin heitä itseäänkin. Elämässä pitää olla jotain merkitystä ihmiselle itselleen. Sillä on ainoastaan väliä. Mun serkku on automekaanikko ja rakastaa työtään. Olen onnellinen hänen puolestaan. Mä taas tykkään ajatella.

Olen huomannut, että usein erilaisissa ongelma- tai vain järjestelytilanteissa pystyn aika nopeasti keksimään, miten asiat pitää hoitaa, tai mikä on hyvä toimintajärjestys. Voin myös kehittää uusia, luovia ratkaisuja ja käyttää mielikuvitustani. Minulla on hyvä sanallinen valmius, osaan kirjoittaa mukavasti, matemaattiset pähkäilyt eivät tuota vaikeuksia. Minulla on hyvä muisti ja aika paljon yleistietoutta ja tervettä järkeä. Siksi tunnen olevani aika paljon keskivertoa älykkäämpi.  :)

Osa tietynlaisesta älykkyydestä tuntuu ilmenevän yhdessä sosiaalisten kykyjen vaikeuksien kanssa, tyyliin valokuvamuisti/matemaattinen lahjakkuus-autismi. Ei siksi kannata liikaa halveksia palstan mensalasia jotka eivät elämässään ole kyenneet aivokapasiteettiaan hyödyntämään. Pelkkä älykkyys ei riitä tekemään ihmistä lahjakkaaksi menestyjäksi. Kun ollaan jakaumissa eri kohdilla eri ominaisuuksien suhteen ja kuka sen määrittää millainen yhdistelmä on se muita parempi? Itselle älykkyys tarkoittaa kykyä pyörittää hankalia asioita päässä suht helposti, mutta asiat mistä iloitsen ja olen onnellinen liittyy noihin muihin puoliin elämässä (parisuhde, lapset, ystävät).