Tein yöllä eräässä ihmissuhteessa ratkaisun.

Olen vatvonut asiaa jo pari kuukautta. Kysynyt mielipidettä ystävältä ja sukulaisilta. Vastaus aina sama. Emme tiedä, tee kuin itsestä tuntuu. Olen aina ollut vahva ihminen, se joka tekee päätökset ja selvittää sotkut, se joka hakee ystävän kotiin vaikka tuhannen kilometrin päästä, se joka sanoo asiat suoraan silloin kun pitää sanoa.
Vahvatkin kaatuu joskus. Tarvitsee olkapäätä. Neuvoja. Tukea. Ymmärrystä.
En tiedä mitä ratkaisuni tuo tullessaan, ehkä itkua ja pahaa mieltä. Mutta olen astunut yhden askeleen eteenpäin. Aivan yksin.