Lapsen rikkonainen elämä: Apua

Alakoululainen on innokas ja reipas harrastamaan. Hän haluaa tehdä monenlaista, minkä lisäksi kaverit alkavat olla tärkeitä. Joka toinen viikonloppu hän joutuu kuitenkin matkustamaan 3h päähän etävanhemmalle, jossa hän ei voi tehdä mitään. Hänellä on siellä laatikollinen legoja, neljä kirjaa ja ikkunaton huone ilman sähköpistorasiaa. Vanha pyörä hänellä on, mutta ei kypärää. Vaatteet ovat käyneet pieneksi. Aikuiset käyttävät alkoholia joka kerta ja joka päivä. Kukaan ei koskaan tee tai puuhastele hänen kanssaan mitään. Hän yrittää kuluttaa aikansa pelaten, jotta sunnuntain kotiinpaluu tulisi nopeammin. Iltaisin koti-ikävä itkettää, mutta kukaan ei välitä.
Etävanhempi ei varsinaisesti hoida vanhemmuuttaan myöskään elatuksen suhteen. Koskaan hän ei ole maksanut elatusmaksuja,koska lapsen etu ei häntä varsinaisesti kiinnosta.
Etävanhemman kanssa lapsi ei voi toiveistaan ja olostaan puhua, koska tämä alkaa heti huutaa tai syyttää lähivanhempaa.
Etävanhemmuus on täysin numeerista eli yhdestäkään vuorokaudesta etä ei ole valmis luopumaan siksi, että lapsi pääsisi tekemään hänelle tärkeitä asioita ja siksi, ettei lapsi kuormittuisi jatkuvasta reissaamisesta. Laadullista vanhemmuutta ei ole lainkaan. Koskaan heillä ei ole mitään suhdetta ollutkaan, koska jo raskausaikana erosimme etän vastuuttomuuden, itsekkyyden ja elämänhallinnan puutteen vuoksi.