Arvioikaa minut.

Olen yrittänyt selvittää, mikä minua riivaa, tai mikä minussa on vikana.

Olen 25v nainen, kivulias parisuhde takana johon kuului pettämistä, valehtelua, sekä fyysistä, että henkistä väkivaltaa. Erosin 2016.
Pian tulossa oikeudenkäynti, juurikin näiden pahoinpitelyjen takia.

Lääkärillä olen rampannut ja myös psykiatrilla, ja minulla on todettu traumaperäinen stressihäiriö. Eli tässä vähän taustaa.

Nyt on jo muutaman kerran tapahtunut niin, että kun olen omasta mielestä löytänyt jonkun mukavan miehen , ja tapaillut häntä jonkin aikaa, niin sitten se tapahtuu.
Iskee helvetinmoinen ahdistus ja v itutus miestä kohtaan, ja suorastaan tekisi mieli hakata nyrkillä seinään jos mies kyselee ihan normaalisti viestillä "Missä olet, mitä teet".
Tuollaiset normaalit kysymykset saavat minut ahdistumaan ja toivon , että mies jättäisi minut rauhaan.

Heti nostan tyyliin nyrkit pystyyn, että "älä kuvittele edes, että se sulle kuulu".
Mulla tulee sellainen tunne, että mies yrittää hallita minua, enkä tiedä mistä se johtuu.

Ymmärrän, että olen kokenut kamalia juttuja ja ne juortaa juurensa sieltä, mutta on vain outoa, että kun tietty piste on saavutettu miehen kanssa, (eli mennyt liian "vakavaksi")niin nostan käpälät kattoon ja ahdistun vietävästi.

Näin on nyt käynyt muutamia kertoja, ja tietenkin juttu on loppunut kuin seinään, koska minusta tuntuu , että jos joku "liikaa" kyselee perääni, tuntuu se siltä, kuin joku yrittäisi kuristaa minua. Sitten välttelen miestä kuin ruttoa, en välttämättä vastaa viesteihin , keksin tekosyitä miksi en halua nähdä, ja tadaa, juttu loppui kuin taikaiskusta.

Ja jännää on myös se, että asia ei jää vaivaamaan minua pätkääkään.
En koe tehneeni väärin, vaikka olisin "ghostannut" jonkun.

Mikä mua vaivaa?