Syksy ja masennus, joka hemmetin vuosi
Olen sairastanut vaikeaa masennusta jo vuosia. Välillä on parempia hetkiä ja välillä huonompia. Kesä meni taas ihan jees, tein tosin liikaa töitä. Nyt on virta ihan loppu. Saa pakottaa itsensä liikkeelle ja välillä siitäkään ei tule mitään. Tuntuu, että muutenkin hemmetin tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen on tullut nyt aika paljon miinusta. Auto hajos, puhelin hajos, lasten puhelimet hajos, ainoa syystakki hajosi. Lapset tarvitsee uusia talvivaatteita, toinen uudet luistimet ja eintapanssarin, hintaa en uskalla edes arvioida. Kaikki vaatteet ostetaan kierrätettynä, mitä vaan on mahdollista. Omat ja lasten lenkkarit vetelee ihan viimeisiään, oma pyörä on ihan pxskana. Työmatkoihin menee pyörällä melkein puolitoista tuntia suuntaansa, päivät venyy ja lasten harrastukset pitäisi jotenkin hoitaa. Mulle liian kallis talo jäi yksin hoidettavaksi, kun mies muutti toisen naisen luokse 200 km päähän. Tuntuu, että oon ihan yksin arjen pyörittämisen ja koiranja kaiken kanssa.
Äsken sain laina-autolla vietyä toisen treeneihin,;toinen pääsi tänään pyörällä kulkemaan. Oon niin väsynyt ettei ajatus enää edes kulje. Kauhea ponnistelu, että selviää arkipäivän askareista yksin. Minulla todettiin juuri selkärankareuma, joka tarkoittaa tällä hetkellä kipua lähes koko ajan. En jaksa innostua mistään yksin ja kaikki ystävät on niin kiinni perheissään, että aikaa heillä on todella vähän. Meidän tukiverkosto on todella olematon tällä hetkellä. En tiedä enää mitä tekisin. Hoitosuhde päättyi keväällä ja piti jatkua lopukesästä kuntoutuspolilla, josta ei kutsu kuulunut, kun soittelin perään, ei lähetettä ollut edes lähetetty uuteen paikkaan.
Turhauttavaa yrittää hoitaa asioita kun mikään ei etene.
Kieltämättä alkaa kyllästyttämään nämä jatkuvat haasteet. Olisi edes joku lenkkikaveri niin olisi helpompaa lähteä liikkeelle. Tänäänkin olen päivän pyörinyt kotona, saamatta oikein mitään aikaan. Adhd sentään pitää huolen siitä, että koti on siisti, ärsyynnyn suunnattomasti jos on sotkuista. Ilman tuota varmaan hukuttaisiin paskaan himassa.
Ja se raha. Yritän laskea jatkuvasti, että mistä voisi säästää. Tiedän että asumiskulut on ihan liian isot itselleni, mutta talo ei ole valitettavasti mennyt kaupaksi ja hintaa on laskettu jo 40 000e. Tiedän että tilanne helpottaa kun talo menee. On vaan niin raskasta hoitaa yksin lämmitykset, pihatyöt ja muu kunnossa pito. Uutta asuntoa olen katsellut, mutta ei tässä mitenään voi edetä kun tämä on myymättä edelleen.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä tosi rankalta. Voisitko soittaa esim. lastensuojeluun ja pyytää ennaltaehkäisevää tukea esim. kotitöihin kotipalvelua? Maksaako mies oman osuutensa?
Mies maksaa oman lainansa. Ja minimielatusmaksun. Ei siis tapaa lapsiaan ainakaan tällä hetkellä ollenkaan.
Hirvittää tää tuleva talvi. Lämmitän jo nyt takkaa aina kun kerkeän ja silti täällä on kylmä aamuisin. Ilmalämpöpumppu on, mutta muuten sähkölämmitys. Kulut nousee kuukausi kuukaudelta.
Uuteen autoon ei todellakaan ole varaa, samoin kun mihinkään muuhunkaan uuteen. Oon niin poikki, että tekisi mieli mennä lattialle parkumaan. Ja nukkumaan, mutta lapsi pitää hakea tunnin päästä treeneistä. En jaksa! Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä tosi rankalta. Voisitko soittaa esim. lastensuojeluun ja pyytää ennaltaehkäisevää tukea esim. kotitöihin kotipalvelua? Maksaako mies oman osuutensa?
Sain ajan melkein kahden kuukauden päähän 😨 siihen asti täytyy pärjätä. Käski siirtää laskujen eräpäiviä ja lainata rahaa välttämättömiin menoihin. En uskalla, koska joskushan ne lainat on takaisin maksettava kuitenkin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllä kovilla. Tsemppiä.
Kiitos. Tein tänään väkisin hampaat irvessä työpäivän, koska sairaslomalla ei ole varaa olla. Ja luojan kiitos lapset pääsee tänään menoihinsa polkupyörällä. Ei tarvitse kuin koira viedä lenkille. Ap
Tänään on ollut kyllä taas sellainen päivä että 😪 Lapsille puurot ja klo 8 kouluun. Sen jälkeen pyörin kotona ympyrää kunnes sain lopulta itseni pakotettua lenkille. Tunti vesisateessa, ajattelin että se piristäisi, mutta ei. Ole on kuin junan alle jäänyt. Tuntuu etten vaan jaksa, kertakaikkiaan en jaksa. Kun vaan voisi nukkua ja herätä joku aamu taas normaalina minuna. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tänään on ollut kyllä taas sellainen päivä että 😪 Lapsille puurot ja klo 8 kouluun. Sen jälkeen pyörin kotona ympyrää kunnes sain lopulta itseni pakotettua lenkille. Tunti vesisateessa, ajattelin että se piristäisi, mutta ei. Ole on kuin junan alle jäänyt. Tuntuu etten vaan jaksa, kertakaikkiaan en jaksa. Kun vaan voisi nukkua ja herätä joku aamu taas normaalina minuna. Ap
Voi kun voisin jotenkin auttaa sua. Lähetän sulle lämpimät halaukset ja toivon, että elämänne helpottuu.
Olet nyt pienen avustuksen tarpeessa. Uskomatonta että sait ajan vasta 2kk päähän! Laita nyt vaikka fb:n hätäkahviryhmään viesti. Oikeat ystävätkin kyllä auttavat kun vain kehtaa heitä häiritä.
Yleensä minua ketuttaa nämä ihmisten valitukset ja kitinät täällä, mutta sinun viestisi oli jotenkin toisenlaiseen sävyyn kirjoitettu. Ihan liikaa on kasaantunut huolia yhden ihmisen niskaan, joka kuitenkin selvästi tekee kaikkensa pärjätäkseen. Kovasti tsemppiä minulta sinulle. Kun olet noin sinnikkään oloinen ihminen, saat aivan varmasti asiasi kuntoon.
Kysyitkö myös sitä ennaltaehkäisevää kotiapua? Ymmärsin viestistäsi että odotat nyt aikaa että saisit rahallista tukea. Hyvä kun olet jonossa, mutta soita vielä lastensuojelun puolelle, saisitko esim. palvrlusetelillä apua kotitöihin tai lapsille tukihenkilöä tms. Tsemppiä!
Kiitos kaikille ihanille ihmisille tuesta, neuvoista ja myötätunnosta ♡
Sain ajan lapsiperheiden sosiaalityöntekijälle kartoituskäyntiä varten. Ja juuri kun olin tuon edellisen viestin kirjoittanut, niin sain puhelun uudelta tulevalta psykiatrisen kuntoutuspolin hoitajalta ja aika järjestyi lokakuun puoliväliin. Helpottavaa kuulla, että ainakin jossain vaiheessa terapia ja hoitosuhde jatkuu. Olen myös ilmeisesti onnistunut saamaan läheiset "hereille" tällä nuutuneella olemuksellani, että yksi heistä tarjosi apua lasten harrastuksien suhteen, lupasi kerran viikossa hoitaa kyydityksen 😊 Olen tosi huono pyytämään mitään apua läheisiltä, kun jokaisella on ne omatkin elämät. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille ihanille ihmisille tuesta, neuvoista ja myötätunnosta ♡
Sain ajan lapsiperheiden sosiaalityöntekijälle kartoituskäyntiä varten. Ja juuri kun olin tuon edellisen viestin kirjoittanut, niin sain puhelun uudelta tulevalta psykiatrisen kuntoutuspolin hoitajalta ja aika järjestyi lokakuun puoliväliin. Helpottavaa kuulla, että ainakin jossain vaiheessa terapia ja hoitosuhde jatkuu. Olen myös ilmeisesti onnistunut saamaan läheiset "hereille" tällä nuutuneella olemuksellani, että yksi heistä tarjosi apua lasten harrastuksien suhteen, lupasi kerran viikossa hoitaa kyydityksen 😊 Olen tosi huono pyytämään mitään apua läheisiltä, kun jokaisella on ne omatkin elämät. Ap
Ihana juttu. Välillä kun uskaltaa avautua, vaikka vaan palstalla, niin asiat alkaa rullaamaan. Mukavaa syksyä ja onnea tulevaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä tosi rankalta. Voisitko soittaa esim. lastensuojeluun ja pyytää ennaltaehkäisevää tukea esim. kotitöihin kotipalvelua? Maksaako mies oman osuutensa?
Mies maksaa oman lainansa. Ja minimielatusmaksun. Ei siis tapaa lapsiaan ainakaan tällä hetkellä ollenkaan.
Hirvittää tää tuleva talvi. Lämmitän jo nyt takkaa aina kun kerkeän ja silti täällä on kylmä aamuisin. Ilmalämpöpumppu on, mutta muuten sähkölämmitys. Kulut nousee kuukausi kuukaudelta.
Uuteen autoon ei todellakaan ole varaa, samoin kun mihinkään muuhunkaan uuteen. Oon niin poikki, että tekisi mieli mennä lattialle parkumaan. Ja nukkumaan, mutta lapsi pitää hakea tunnin päästä treeneistä. En jaksa! Ap
Tee tuikuista kynttilälämmittimiä http://4.bp.blogspot.com/-jYrn9wV-ubo/Uon-lNaC_YI/AAAAAAAACeo/SHiRm9HcL… katso jovelasta.
No eipä ihmekään että masentaa kun on noin rankkaa :(
Voimia sulle! Toivottavasti asiat järjestyy, älä pelkää pyytää läheisiltä apua!
Ps. Miksei mies muuten näe lapsia ollenkaan? Miksi ei auta?
Tsemppiä ja voimahalit ap! Onnea matkaan!
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ja voimahalit ap! Onnea matkaan!
Ja sinä ansaitset kultaa.
Jos lääkäri on diagnosoinut vaikean masennuksen, niin sairausloma irtoaa 100% varmasti.
Kuulostaa kyllä tosi rankalta. Voisitko soittaa esim. lastensuojeluun ja pyytää ennaltaehkäisevää tukea esim. kotitöihin kotipalvelua? Maksaako mies oman osuutensa?