Lapsen saaminen yksin

Haluisin kuulla kokemuksia ja ajatuksia lapsen isättömyydestä.

Ehkäisystä huolimatta plussasin alkuviikosta ja mies on varmasti sitä mieltä, että hän ei halua lasta. Ite nään vaihtoehdot joko niin, että jatketaan yhdessä kaksin tai minä saan lapsen "yksin". Tulevaisuutta ei kuitenkaan kukaan osaa ennustaa - saattaa olla että viiden vuoden sisään ollaan onnellinen lapsiperhe mutta voi myös olla että joku toinen asia ajaa meidät eroon ja jokatapauksessa jäisin syntymättömän/pienen lapsen kanssa ilman isää. Oon melko varma että pärjäisin lapsen kanssa rahallisesti ja muutenkin, lähipiirissä on kyllä sellasia ihmisiä joiden uskoisin vauvan kanssa auttavan.

Eniten epäilyttää lapsen omat tuntemukset siitä, että hänellä ei olisi kuin yksi vanhempi. Toki asia riippuu lapsesta ja kuinka hänelle asioista kertoo, mutta en pääse yli ajatuksesta, että jos lapsen pidän ja kasvatan ilman isää, tuleeko hän (lapsi) syyttämään minua siitä, että ei ole koskaan saanut tietää miltä tuntuu kaksi rakastavaa vanhempaa. Myös mahdollisesti lapsen isään kohdistuva syyttely muiden sukulaisten ja tuttujen osalta ahdistaa. Jos lopputulemana on se, että isä ei kestä vanhemmuutta ja välit lapsen isään katkaistaan, molempien tahdosta, en halua että hän joutuu kuuntelemaan kenenkään syyttelyä asiasta että on esim hylännyt lapsensa. Hän on kuitenkin henkilö, jota kaikesta huolimatta rakastan ja kenelle en halua mitään pahaa. Omien valintojensa ja käytöksensä perusteella olisi päätettävä myös sit se että haluaako hän osallistua lapsen elämään ja jos haluaa, niin miten. Järki sanoo että keskeytys on loogisin vaihtoehto, mutta sydäntä sattuu kun mielessä on pieni toivon kipinä siitä, että mies muuttaisikin mielensä ja kantaisi vastuun lapsestaan.

Kokemuksia?