Puolison arvostelu

Tuskin se puoliso läskin ja ruman kanssa alunperin naimisiin meni joten mielestäni hänellä on oikeus sanoa asia ääneen. Liiallisella ylipainolla on myös terveysseuraamuksia eikä se läski katoa sillä, että puoliso ei huomauta, joten senkin puolesta minusta saa sanoa. Hänhän joutuu siinä myös riskejä kantamaan mukanaan, jos vaimo uhkaa kupsahtaa ennen aikojaan liikalihavuuden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet todella ylipainoinen, etkä ulkoisesti ehkä muutenkaan mikään kaunein ruusu, niin:

Onko ok, että puolisosi sanoo sinun olevan ruma ja läski? Että sinua ei kehtaa esitellä kellekään?

Miten suhtautuisit?

Täytyykö totuus mielestäsi vain hyväksyä vai pitäisikö puolison valehdella ja mielistellä?

Loukkaantuisitko? Suuttuisitko?

Tässä taas asiaa pohdin, kun sain kuulla nämä sulosanat itsestäni. Syy on kuitenkin kuulemma minussa, kun itsetuntoni on niin huono. En oikein sitten tiedä, mitä puolisoltani odotan, mutta en voi sille mitään että nuo sanat loukkaavat syvältä. Etenkin kun ylipainoni on minulle todella herkkä asia mitä suren.

Asiaton.

pitää etsiä nainen, joka kelpaa.

Tietysti loukkaantuisin. Suhteemme loppuisi tuohon paikkaan. Tiedän, etten ole kaunis ja tiedän, että olen ylipainoinen, mutta jos mieheni ei näe minussa mitään viehättävää, niin en ymmärrä miksi hän olisi kanssani. Ja jos hän näkee jotain viehättävää, niin silloin hänellä ei luulisi olevan tarvetta sanoa ääneen negatiivisia asioita.

Jos alennut kynnysmatoksi, niin älä valita jalanjäljistä päälläsi. Eli lähde.

No voihan sitä miettiä myös laihduttamista, eikä tarkertua sanoihin. Mutta puoliso voisi myös sanoa toisin.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin se puoliso läskin ja ruman kanssa alunperin naimisiin meni joten mielestäni hänellä on oikeus sanoa asia ääneen. Liiallisella ylipainolla on myös terveysseuraamuksia eikä se läski katoa sillä, että puoliso ei huomauta, joten senkin puolesta minusta saa sanoa. Hänhän joutuu siinä myös riskejä kantamaan mukanaan, jos vaimo uhkaa kupsahtaa ennen aikojaan liikalihavuuden vuoksi.

Kumman sanomisen uskot kannustavan enemmän laihduttamiseen?

"Oot läski ja ruma."

"Oot varmaan itsekin huomannut että on noita kiloja kertynyt... Mä alan olla huolissani kun haluan olla sun kanssa ja pelkään että sairastut."

Ni.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet todella ylipainoinen, etkä ulkoisesti ehkä muutenkaan mikään kaunein ruusu, niin:

Onko ok, että puolisosi sanoo sinun olevan ruma ja läski? Että sinua ei kehtaa esitellä kellekään?

Miten suhtautuisit?

Täytyykö totuus mielestäsi vain hyväksyä vai pitäisikö puolison valehdella ja mielistellä?

Loukkaantuisitko? Suuttuisitko?

Tässä taas asiaa pohdin, kun sain kuulla nämä sulosanat itsestäni. Syy on kuitenkin kuulemma minussa, kun itsetuntoni on niin huono. En oikein sitten tiedä, mitä puolisoltani odotan, mutta en voi sille mitään että nuo sanat loukkaavat syvältä. Etenkin kun ylipainoni on minulle todella herkkä asia mitä suren.

Varmasti loukkaantuisin. Onko joku syy miksi ei voisi laihduttaa?

M44

Jätä se sika ja laihduta kostoksi

Kuulostaa ukkosi kyllä aika sialta, ainakin käytöksensä puolesta.

Jos on todella lihava, kyllä olisi sitäkin pohdittava. Lihavuusleikkaus.

Olin ylipainoinen jo suhteemme alussa, nykyään olen vain vielä isompi. Myös puolisoni on lihava, ei ehkä niin paljon kuin minä, mutta reilusti hänkin. Pidän häntä silti komeana ja rakastan sellaisena kuin hän on.

Olin kyllä jo huomannut aiemmin, ettei hän esittele minua ystävilleen oikein ikinä. Nytpä sitten tiedän. Tuntuisi tyhmältä suhdettakaan päättää, kun hän vain sanoi totuuden ääneen... Miksi se totuus toisen suusta tekee niin kipeää, vaikka sen itsekin tietää? Miten voi vaatia toista näkemään itsessään jotsin viehättävää, jos sitä ei ole?

-ap

Loukkaantuisin ja suuttuisin. Ei kukaan ole täydellinen, mutta kyllä olettaisin puolison löytävän minusta niitä kauniita piirteitä, joita voisi kommentoida. Jos ylipaino alkaisi olla ongelma terveyden tai elämisen kannalta, voisi tästä keskustella mukavaan sävyyn (esim. "olen huolissani sinun jaksamisestasi").

Ja sitten tuo "eihän sinua kehtaa viedä mihinkään": eikö tämä nyt selvästi kerro miehen itsetunto-ongelmista eikä naisen? Jos arvottaa itseään ja parisuhdettaan sen mukaan, mitä ulkopuoliset siitä ajattelevat?

Ylipaino varmaan on fakta, mutta rumuus -kuten kauneuskin - on katsojan silmissä. Siinä ei kyllä ole kyse siitä, että totuus pitäisi voida sanoa ääneen. Miksi pitäisi edes ylipainoa kommentoida ääneen? Mitä sillä saavuttaa, muuta kuin pahaa mieltä ja masennusta.

Loukkantuisin, jos puoliso sanoisi asian noin rumasti. Ruma ja läski? Noita sanoja ei ole tarpeen käyttää, kenenkään, toiselle ihmiselle puhuessaan.

Mitä se rumaksi haukkuminen ylipäänsäkään auttaa? Ylipainolle voi tehdä jotain, joo, mutta naama on mitä naama on. Miksi edes ylipäätään on sinut valinnut, jos näkee sinut "rumana ja läskinä"?

Laihduttamista tottakai mietitty ja sen kanssa olen paininut koko elämäni. Vaikeaa on ollut, ja puolisoni tietää vallan hyvin miten kipeä asia tämä minulle on. Mitään syytä ei siis ole, miksi en voisi laihtua, en vain koskaan siinä ole onnistunut pysyvästi. Jotenkin sitä naiivina silti ajattelee, että toinen tykkää minusta tämmöisenä. En tajua miten olen ollut niin tyhmä.

Puolisoni mielestä en kelpaa parisuhteeseen kellekään.

-ap

Minä toteaisin takaisin, että :"Kiitos samoin, senkin pienimulkkuinen ihrapallero! Älä vaan vanhetessasi kaljuunnu, sitten saatan sut jättää, koska en tykkää kaljuista miehistä."

Ja alkaisin kostoksi laihduttaa. Pakottaisin kyllä sen ylipainoisen mieheni mukaan kävelylenkille ja osallistumaan kasvisruuan laittoon. En ostaisi kaupasta kostoksikaan enää mitään hyvää (vaikka itse ehkä joskus salaa nautiskelisinkin, hih!). Ja seksilakko.

Minä suhtautuisin asiaan niin, että puolisollani on tarve latistaa itsetuntoani. Sanoisin, että haistappa kuule p****. Kertoisin tietäväni itse olevani ylipainoinen ja tahtovani tehdä asialle jotain, mutta että häpeää minua, niin siitä haista p****! - Onko omassa itsetunnossasi jotain vikaa, kun minua panettelet? kysyisin

t.  Kaunis ja hoikka nainen, jonka ulkonäköä ei ole kritisoitu, mutta muuten mies on yrittänyt vetää alta lipan ja saanut vastaavan vastauksen.

Mies vaihtoon.

Olet liian kiltti.

Ja kun sinua syytetään niin syyllistyt.

Jos sinulla ei olisi ylipainoa, hän voisi sanoa että olet ruma / tyhmä / epäseksikäs / tms. Ei ne haukkumanimet muutu jos sen tien valitsee. Aina löytyy asioita joita voi sanoa toiselle ilkeästi jos on sellainen tarve.

En usko, että hän ei esittele sinua kavereille painosi takia, etenkin kun ei ole kukkakeppi hänkään.

Minulla on paljon ylipainoisia kavereita, enkä ikinä ajattele heidän painoaan vaan luonnettaan, mainioita tyyppejä kaikki.

Mitä enemmän sinulla o paha mieli, sitä raskaampi on vielä kaiken lisäksi olla nälässä. Sellainen ei onnistu. Eikä sinun tarvitse laihduttaa vain siksi että toinen on sinua kohtaan ilkeä. Suututtaa kyllä tuollainen tapaus.

Jos haluat laihtua niin käy vaikka terveyskeskuksessa juttelemassa, millaista apua ja neuvoja siihen saisit, saattaa olla tsemppiryhmiäkin ja se, mitä kaipaisit olisi sellaisesta ryhmästä kavereita, jos kotona saat vain paskaa niskaan...

Älä välitä, vaan sano takaisin!

Minä olen normipainoinen ja nätti, mutta mieheni on alkanut pottuilla minulle siitä, että olen työtön. Haukkui luuseriksi, vaikka tietää, että haen töitä joka päivä ja olen erittäin ahdistunut, itkenkin asian vuoksi. Silti elän ihan omilla (säästö) rahoillani, ettei ole siitä kiinni, että mies maksaa elämistäni.

Tiedän, että tuollainen loukkaa pahasti, kun kumppani v^ttuilee. Varsinkin kun on aiemmin ollut aivan tyytyväinen ja nyt alkaa keksiä jotain aihetta haukkua. Lapsellista toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet todella ylipainoinen, etkä ulkoisesti ehkä muutenkaan mikään kaunein ruusu, niin:

Onko ok, että puolisosi sanoo sinun olevan ruma ja läski? Että sinua ei kehtaa esitellä kellekään?

Miten suhtautuisit?

Täytyykö totuus mielestäsi vain hyväksyä vai pitäisikö puolison valehdella ja mielistellä?

Loukkaantuisitko? Suuttuisitko?

Tässä taas asiaa pohdin, kun sain kuulla nämä sulosanat itsestäni. Syy on kuitenkin kuulemma minussa, kun itsetuntoni on niin huono. En oikein sitten tiedä, mitä puolisoltani odotan, mutta en voi sille mitään että nuo sanat loukkaavat syvältä. Etenkin kun ylipainoni on minulle todella herkkä asia mitä suren.

Kauheaa sanoa noin kenestäkään!

En ikinä sanoisi tuollaista naisesta, jota rakastan, enkä ylipäätään kenestäkään.

Vaimoni on ylipainoinen, ja olen lukuiset kerrat kertonut hänelle, että hän on kaunis juuri tuollaisena, ylipaino ei ole merkittävä asia parisuhteelle, eikä hänen tarvitse laihduttaa jos hänestä ei itsestä siltä tunnu. Laihduttamispäätöksessä olen ollut kyllä hänen tukenaan, jos hän itse haluaa laihduttaa tai on pakko (nivelleikkauksen vuoksi kerran oli lääketieteellinen syy laihduttamiselle).

On raskasta nähdä, miten vaimoni on kärsinyt ylipainostaan ja häpeillyt siitä, mutta olen aina halunnut korostaa hänelle, että minun mielestäni hän on kaunis (ja haluttava), enkä ole koskaan halunnut hänen peittelevän tai häpeilevän itseään ylipainon vuoksi.

Kerran itse asiassa tarkoituksella kokosin 10-15 kg "sympatiakiloja" itselleni, koska vaimollani oli tuolloin raskasta aikaa ylipainonsa kanssa tuskaillessaan, ja hän tuli verranneeksi itseään siihen, kuinka paljon / vähän minä painan.