Lue keskustelun säännöt.
Avomies haluaa lapsen, minä en
19.09.2017 |
Elikkä otsikossa ongelma jo tulikin. Olen ollut nykyisen mieheni kanssa yhdessä 2.5 vuotta ja minulla on edellisestä suhteesta (pitkä avioliitto) 9-vuotias lapsi. Nykyinen mieheni haluaisi vauvan mutta minä en, koska tuntuu että teen jo nyt paljon enemmän kotonakin kuin hän ja usein hän on töiden jälkeen niin väsynyt että vain makoilee/nukkuu koko illan.Olen sanonut hänelle näistä asioista mutta ei hän osaa niihin mitään sanoa. Ärsyttää jatkuva vihjailu vauvasta viesteissä.Todellinen syy, miksi en halua vauvaa on se, että minusta tuntuu että se lapsi jäisi minun kontolle ja yksin elätettäväksi.Mies on niin tottunut että voi mennä urheilemaan suoraan töistä, että sanoi itsekin että hän tekisi näin myös jatkossa ja minä voin mennä sitten kun hän tulee. Nykyäänkään hänen palkastaan ei jää yhtään extraa ja minulle jää. Kuitenkaan mistään kihloista tai häistä hän ei puhu mitään, tulee fiilis että olen lapseteko-ja kotityöautomaatti.311
Kommentit (33)
Teet lapsen vain jos itse haluat ja pystyt kasvatetaan sen yksin sillä mies ei tuosta muutu. Ja että pystyt yksin maksamaan vauvan jutut. Älä tee lasta, kaikki on pois jo olemassa olevalta lapsellasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avomies yrittää vaan saada sulle pallon jalkaan.
Sillä lailla. Itse on kyllä haluttu äidiksi ja tehty lapsi mutta puolisolle ei isyyden onnea haluta suoda. Voiko itsekkäämpää kusipäätä olla?
Mies lähtee. Se on varma. Ja lapsia haluavia naisia kyllä löytyy.
No jos mies lähtee niin sitten lähtee.Aika vaikea kuvitella että helposti löytyisi naista joka on niin epätoivoinen että haluaa lapsen vaikka joutuisi itse tekemään kaiken.Kai niitäkin sitten on. En tarkoittanut että jos mies rengaistaisi minut niin rupesisin heti lapsen tekoon, vaan pointti oli se että eikö pitäisi sitoutua ensin ihmiseen eikä edetä sen kautta että lasta tekemään ja sitten katsotaan.Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillä lailla. Itse on kyllä haluttu äidiksi ja tehty lapsi mutta puolisolle ei isyyden onnea haluta suoda. Voiko itsekkäämpää kusipäätä olla?
Jos haluaa vauvan on syytä osoittaa olevansa vastuunkantokykyinen aikuinen eikä joku sohvaperuna teini.
Tai sit voi kasvattaa itselleen kohdun, siementää itsensä ja tehä sen lapsen itte.
Ette sitten noin perustavanlaatuista asiaa puhuneet selväksi jo ennen kuin laitoitte hynttyyt yhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei kahdessa ja puolessa vuodessa ole huomannut voiko sitoutua niin sitten sitä ei huomaa ikinä
Onko sitoutuminen pelkkääijä lisääntymistä? Itselle ei. Puhuimme kyllä näistä asioista ennen yhteenmuuttoa ja silloin sanoin miehelle että haluan mahdollisesti vielä sisaruksen lapselle jos asiat menee hyvin. Mutta eihän tommosia päätöksiä voi tehdä ennenkun tuntee toisen kunnolla ja näkee miten yhteiselämä sujuu.En ole sen luonteinen ihminen että teen isoja päätöksiä hetken mielijohteesta.Lapsen isän kanssa olin yhdessä 14 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haluaa vauvan mutta ei kuitenkaan halua muuttaa elämäänsä mitenkään. Mies siis odotaa että sinä hoidat hommat ja hän nukkuu sohvalla tai harrastaa omia juttuja.
Älä vaan tee yhtään vauvaa miehen mieliksi. Jos todella itsekin haluat lisää lapsia ja haluat olla superäiti ja koti-orja niin sitten vauva ok. Mutta turha sitten märistä ettei isi-pappa osallistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekisitkö lapsen, jos mies menisi kanssasi kihloihin?
Tokihan lapsen olisi parempi syntyä kihlaliittoon kuin syntiin :D
Jos ei kahdessa ja puolessa vuodessa ole huomannut voiko sitoutua niin sitten sitä ei huomaa ikinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko 2.5 vuotta nykyään niin pitkä aika että kaikki mahdolliset päätökset pitää olla tehty? Mielestäni menee pari vuotta että voi sanoa ees tuntevansa ketään hyvin.Kyllä mieskin on muuttunut sinä aikana paljon alkoa ottavasta kilpaurheilijaksi, että en sanoisi että ihminen ei voi muuttua tuossa ajassa.AP
No pitäisikö sun kertoa miehelle nämä asiat, eikä meille?
Sanot mitkä asiat sinun mielestäsi pitäisi olla toisin, ja millä tavalla toisin, jotta voisit harkita lapsen saamista.
Jos mies ei ole motivoitunut muuttamaan noita asioita, niin ei ilmeisesti niin kovasti kaipaa sitä omaa lasta. Ja älä vähättele toisen halua saada jälkeläisiä, sulla on jo lapsi ja toisella ei.
2,5 vuotta tapaamisesta me oltiin ehditty mennä naimisiin ja saada esikoinen. Tapaamisesta melkein 17 vuotta ja edelleen yhdessä. Lapsiakin tullut lisää.
Vierailija kirjoitti:
No pitäisikö sun kertoa miehelle nämä asiat, eikä meille?
Sanot mitkä asiat sinun mielestäsi pitäisi olla toisin, ja millä tavalla toisin, jotta voisit harkita lapsen saamista.
Jos mies ei ole motivoitunut muuttamaan noita asioita, niin ei ilmeisesti niin kovasti kaipaa sitä omaa lasta. Ja älä vähättele toisen halua saada jälkeläisiä, sulla on jo lapsi ja toisella ei.[/quote Olen sanonut nämä asiat hänelle mutta ei hän osaa sanoa niihin mitään ja sitten hetken päästä vauvavihjailut taas jtakuu. En ole vähätellyt hänen halua vaan esittänyt mielestäni ihan järkevän argumentin että ei ehkä ole helppoa löytää naista joka haluaa lapsen jos joutuu itse tekemään kaiken.Ap
Voi kuule älä vähättele. Maailmassa on paljon lapsia rakastavia naisia jotka riemusta kiljuen ottavat vastaan vauvan vaikka mies ei yhtään hoitaisi. Onhan se paljon parempi vaihtoehto kuin jäädä miehen takia lapsettomaksi
No ottakoon sitten riemusta kiljuen tuon..On tuolla miehellä kuitenkin jotkut kriteerit naisellekin, mutta jos haluaa mennä niin menköön..Toistaiseksi ei ole halunnut mennä.
Tekisitkö lapsen, jos mies menisi kanssasi kihloihin?