Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän suvussa himohamstrausta?
17.09.2017 |
Äitini puolen suvussa on. Kaksi enoani asuu kaatopaikassa. Toisen kotona jos naisystävä yrittää siivota niin hän suuttuu. Kaikki pöydät yms. on ihan tavaran peitossa ja hän myös keräilee autonromuja, joita on pihassa joku 10. (Ei ehkä ihme ettei nainen ole muuttanut enolleni :D). Toisen enon kotona tilanne ei ole niin paha, mutta hänen kellarinsa on taas täynnä romuja lattiasta kattoon ja hän sanoo myyvänsä ne. Ei hän ole myynyt mitään niistä.
Äitini taas tuppaa säilyttämään kaikkea turhaa. Esim. Olin heittämässä pois vanhaa rasvapurkkia, mutta hän sanoi että sitä voi käyttää vielä!! Se sama purkki on nyt ollut varmaan 5 vuotta kaapin perällä.
Kommentit (16)
Appiukossani taitaa olla vähän sellaista vikaa. Kaikki vanha romu pitäisi säästää, mitään ei saa heittää pois, kun sitä saattaa vielä tarvita. Ostettiin pari vuotta sitten miehen kanssa vanha talo, jota alettiin kunnostaa. Tehtiin remppaa vessassa ja sieltä kyörättiin pihalle varmaan jostain 60-luvulta peräisin oleva vessanpönttö, jossa oli sisäpuolella paksut kalkkikerrostumat. Oltaisiin viety samantien kaatopaikalle, mutta appiukko pelasti pytyn itselleeen, sitä kun kuulemma voisi vielä käyttää. Yäk! Itse en olisi siihen iljennyt istua vaikka riuku olisi ollut ainoa vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä monen isovanhemmat jotka ovat eläneet sota-aikaa ja sodan jälkeen niukkoina vuosina, säästävät kaiken. Kuten minun isovanhempani. Ei se nyt sellaista hamstraamista ole mutta tavaraa on jumalattomasti vanhoista lehdisä ja vaatteista lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä monen isovanhemmat jotka ovat eläneet sota-aikaa ja sodan jälkeen niukkoina vuosina, säästävät kaiken. Kuten minun isovanhempani. Ei se nyt sellaista hamstraamista ole mutta tavaraa on jumalattomasti vanhoista lehdisä ja vaatteista lähtien.
Sota-ajalla ei voi kyllä enää selittää yhtään mitään. Sodan syttymisvuonna 1939 syntyneetkin ovat jo 78-vuotiaita! Hamstraus on sairaus, jota esiintyy kaikkialla maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä monen isovanhemmat jotka ovat eläneet sota-aikaa ja sodan jälkeen niukkoina vuosina, säästävät kaiken. Kuten minun isovanhempani. Ei se nyt sellaista hamstraamista ole mutta tavaraa on jumalattomasti vanhoista lehdisä ja vaatteista lähtien.
Juu millään ei raskita käyttää vaikka uusia vaatteita, ne laitetaan johonkin talteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvusta löytyy niitä jotka säästävät kaiken jogurttipurkeista lähtien, mutta ovat todella pihejä eivätkä juurikaan osta mitään uutena vaan ottavat vastaan sen mitä ihmisiltä saa ilmaiseksi. Sitten löytyy näitä, joiden on jatkuvasti saatava kaikkea uutta. Esim. pikkuserkullani on varmaan 400 t paitaa joista 80% käyttämättömiä, joita ostellut alennusmyynneistä. Hänellä on myös parinkymmenen vuoden ajalta käyttämättömiä lasten vaatteita ostettuna. Lasta ei ole eikä tule kun ikääkin on jo lähes 50. Sairaushan tuo on, mutta ei sitä apua haluta ottaa vastaan.
Minä. Mutta ei älyttömän paha ja tässä 2kk tavoitteena on heittää viimeisen varastohuoneen romut pois/ lahjoittaa eteenpäin (tuskin kukaan huolii) :D
Lähinnä paljon rikkinäistä elektroniikkaa varaosien vuoksi, sekä jotain ihme palikoita ym. tavaraa materiaalin vuoksi (puu, uudelleenkäytettävä muovi, alumiini, kupari).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hamstraan. Jostain syystä asiaan haluaa puuttua niin lasteni serkut kuin näiden kaveritkin, jotka tulisivat mielellään siivoamaan vintistä Arabian posliinit kuin kaikenlaiset emalikulhotkin.
Ap ihan mielenkiinnosta, oletko miettinyt voiko enojesi ja äitisi lapsuudessa ollut jotain, mistä hamstraustarve johtuu? Tuli vain miekeen,kun saman perheen kolmella lapsella tuo ongelma. Toki et voi täällä kovin tunnistettavasti kertoa, mutta olen aina miettinyt mistä tuo tarve syntyy. Varmaan joillain köyhyydessä eläminen selittää jotain,ja liekkö toisilla on jonkinlaista turvallisuudentunteen hakua se..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainii en edes muistanut että olen itse joskus itkenyt kun heitin lehtiä roskiin :DDD Ehkä minussakin on se geeni? T. Ap
Siinä on eroa, onko joku pakkomiellehamsteri vai sodan käynyt nuuka.
Mummoni oli jälkimmäisiä. Olen ostanut tämän rintamamiestalon perikunnalta romuineen päivineen, ja käynyt tätä pikkuhiljaa läpi. Mummolla ei ollut mitään käytäviä vaan aina siistiä ja puhdasta, mutta hän ei raskinut hävittää hyvää toimivaa tavaraa, ja sitä on vintit täynnä ja lipastonlaatikot ja ns. heinävinttikin ulkorakennuksen yläpuolella. Huutokauppakeisari saisi täällä leijailukohtauksen....
Aika monella noissa telkankin hamsteriohjelmissa on taustalla jokin isompi menetys, kuten lapsen kuolema -> masennus? He luovat tavaroista turvallista muuria ympärilleen. Ostaminen ja hamstraaminen voi tuoda hetken mielihyvän, kun tosiasiallisesti ilmeisesti tarvitsisi psykoterapiaa ja lääkkeitä. Tavarasta luopuminen pelottaa, koska joutuu kohtaamaan käsittelemättömät tunteensa. Moni oikeasti kuvittelee tekevänsä tavaroista jotakin, kuten taidetta tai myyvänsä tai.. kuten normi-terveenä tekisi. Huomasin itsessänikin jonkinlaista hamstraamista ja ostoshysteriaa isäni äkkikuoleman jälkeen, mutta onneksi se kohdistui puutarhaan ja puutarhassa kuokkiminen taas hoiti ja rauhoitti mieltäni.
JOs rintsikka on täynnä tavaraa, voisiko pyytää kunnan palotarkastajan käymään? Jostaihan se on aloitettava. Miten käytävien keskellä pystyy liikkumaan, kun jalat käyvät huonoksi ja miten ambulassi hakee paareilla noista tiloista apua tarvitsevan? Vuosien vuorien alle voi kuolla. Alkaa minusta olla myös sellainen mielenterveysongelma, että se on sosiaalihuollon asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä monen isovanhemmat jotka ovat eläneet sota-aikaa ja sodan jälkeen niukkoina vuosina, säästävät kaiken. Kuten minun isovanhempani. Ei se nyt sellaista hamstraamista ole mutta tavaraa on jumalattomasti vanhoista lehdisä ja vaatteista lähtien.
Sota-ajalla ei voi kyllä enää selittää yhtään mitään. Sodan syttymisvuonna 1939 syntyneetkin ovat jo 78-vuotiaita! Hamstraus on sairaus, jota esiintyy kaikkialla maailmassa.
Kolmanteen ja neljänteen polveen...
Ei nyt suoranaista hamstrausta, mutta mummoni oli kovin säästeliäs, eikä heittänyt periaatteessa mitään pois. Tavara- tai paremminkin roskapaljous oli aivan valtava, kun tiluksiaan hänen kuoltuaan jouduimme raivaamaan. Jopa vaatekaapit olivat pestyjä leipäpusseja ja margariinirasioita ymv täynnä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei suvussa, mutta naapurissa asuu himohamstraaja.
Kerrostalon 3. kerros. koko portaikko löyhkää mädäntyneelle lihalle ja ulosteelle.
50-vuotias nainen säästää kaikki vanhat vaatteet ja lumput, joita haalii koko ajan roskiksista, niitä on pinoissa kaksion lattioilla ja likaisten pöytien päällä, seassa ruoka-astioita, voileipiä ja tyhjiä ruokapaketteja,
lattiat ja parveke on täynnä pilaantuvaa leipäjonoruokaa, wc:n sisäpuoli on musta, koska vessaa ei saa vetää säästösyistä kuin kerran viikossa, pöydät ovat paksussa homeessa, kaapit ja lipastot on tugettu täyteen rikkinäistä lumppua,
märäntyvää ruokaa ja mainoslehtiä,
perheen koira tekee tarpeet sisälle,
lasta ei pestä koskaan, eikä häneltä hoideta täitä pois.
50-v äiti ja 9-v tytär haalivat koko ajan lisää roskiksista löydettyä tai pukuhuoneista varastettua romua, krääsää, ruokaa ja lumppua kotiinsa.
Perhe on ls-asiakas, mutta äidin keräämismanialle ja epäsiisteydelle ei voida tehdä mitään.
Asunto tyhjennettiin kerran tavarasta ja saastasta kaupungin toimesta, mutta rouva ei ole muuttanut tapojaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä hamstraan. Jostain syystä asiaan haluaa puuttua niin lasteni serkut kuin näiden kaveritkin, jotka tulisivat mielellään siivoamaan vintistä Arabian posliinit kuin kaikenlaiset emalikulhotkin.
Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta mitä ihmettä sinä teet niillä arabian posliineilla ja emalikulhoilla, jos ne kerta ovat vintillä pölyttymässä?
Eikö niitä voisi myydä ja ostaa rahalla jotain oikeasti tarpeellista?
Omat isovanhempani. 3 kerroksinen rintsikka täynnä roinaa. Vintille ei pääse, kellariin pientä kujaa pitkin. Keskikerroksessa kujat mitä pitkin kulkua. Piha täynnä roinaa.
Kauhulla arvuutellaan syttyykö tönö palamaan vai pettääkö vintin lattia ensin. Mittään ei voida tehdä kun aikuinen ihminen saa elää miten haluaa... ja voi luoja sitä aikaa kun heistä aika jättää. Kiva savotta jälkipolville ja talo tuhottu (eihän sieltä edes näe mahdollisia kosteusvaurioita tms,saatikka että mahtuisi remppaamaan). Taitaa tulla kalliiksi perijöille että eroon siitä pääsevät.