Mitä luulette, onnistuuko meidän suhde?

Ikäeroa meillä on kahdeksan vuotta.
Minulla on kaksi teini-ikäistä lasta, mies on lapseton.
Minulla on kaksi ammattitutkintoa ja mies on korkeammin koulutettu. Olen sairaseläkkeellä ja teen osittaista työaikaa. Miehellä on normaali työaika.
Miehen perhe on aivan ihana, itselläni on kamalat lapsuuden traumat. Käyn traumaterapiassa. Miehellä ei ole koskaan ollut mitään mielenterveyden ongelmia.
Mies tulee ehjästä perheestä, jossa on kannustettu ja tuettu ja rakastettu. Itseäni on lapsena ja nuorena pahoinpidelty, molemmat vanhemmat sekakäyttäjiä j todella arvaamattomia. Nälkä ja pelko olivat arkipäivää siihen asti kunnes muutin kotoa pois.
Meillä on yhteisiä harrastuksia, lukeminen, marjastus, sienestys, lenkkeily ja mökkeily. Itse harrastan lisäksi kuntosalia.
Mies on todella rauhallinen luonteeltaan, harkitsee asioita pitkään ja miettii monelta kannalta. On kiltti ja hyväsydäminen. Itse olen ns nopeasti räjähtävää sorttia, lepyn kyllä nopeasti. Voisin harkita asioita enemmän.
Meillä on molemmilla läheisiä ystäviä ja nykyään myös yhteisiä ystäviä.
Viihdytään molemmat hyvin kotona ja mökillä. Kumpikaan ei juuri käy yöelämässä. Yhdessä käydään välillä ulkona syömässä.
Molemmat nautitaan matkustelusta.

Voiko kaksi näin erilaisista lähtökohdista olevaa ihmistä onnistua?