Syrjäydyin koska kouluttauduin

Peruskoulun jälkeen en lähtenyt opiskelemaan, vaan tein työkokeiluja sekä olin palkkatuella töissä alalla, josta nautin. Töissä oli mahtava porukka. Elämässä oli rytmiä, oli ihanaa herätä aamuisin ja lähteä kuudeksi tunniksi töihin. Kuusi tuntia oli sopiva aika; vapaa-ajalla kerkesi hyvin harrastamaan, näkemään kavereita, tekemään ruokaa. Viikonloput olivat vapaita ja pääsi nauttimaan olostaan. Joskus vietin koti-iltoja, joskus kävin baarissa. Nautin elämästäni.

Entä nyt? Opiskelin alalle josta oli kokemusta työkokeilujen ja palkkatuen kautta. Nyt näen toisen puolen ammatillisesta näkökulmasta. En saa töitä. Kunta/yksityiset/järjestöt eivät palkkaa työntekijöitä, vaan työt tekevät työkokeilussa ja palkkatuella olevat.

Olen passivoitunut täysin. 2 vuotta työttömänä on aiheuttanut sen, etten pysty kuvittelemaan itseäni työelämään. Haen enää ainoastaan pakollisiin paikkoihin. Päiväni menee kotona telkkaria katsoen, kaupassa käyn kerran viikkoon. Tuntuu että harrastuksiin menee paljon rahaa, joten en harrasta enää mitään. Ystäviä näen harvoin. Ystäväni pitävät matkustamisesta ja ulkona syömisestä. Työttömänä siihen ei ole varaa.

Tätäkö elämä on jo 24-vuotiaana? Toivoisin olevani boheemi sielu, joka nauttisi tästä kaikesta vapaudesta. Valitettavasti en ole.