Miksi nykyään ajatellaan että myös köyhien perheiden lapsilla pitää olla samat kalliit merkkivaatteet ym. jotta olisi "tasavertainen" rikkaiden lasten kanssa?
Itse olen pienituloisesta perheestä ja mulla oli itsestäänselvää 80-luvulla ettei meillä ollut varaa Leviksen farkkuihin tai Lacosten pikeepaitaan (sen sijaan oli vastaavat halvemmat) vaikka kaveri näitä ostelikin. En siitä mitenkään kärsinyt, osittain jopa ihmettelin miksi joku laittaa 400 mk farkkuihin kun ei niiden farkkujen kestävyydessäkään mitään eroa ollut vaikka toiset oli puolta halvemmat.
Vähävaraiset perheet nykyään kerjäävät lahjoituksina kalliita puhelimia tms. teineilleen, vaikkei keskituloisillakaan ole välttämättä tuollaisiin varaa. Ja perustellaan sillä ettei ole reilua jos lapsi erottuu muista.
Kommentit (3)
Olen miettinyt samaa. Tiedän yhden perheen jossa raha on tiukilla. Silti perheen äiti haluaa aina ostaa lapsille parasta, vaatteet, puhelimet, harrastukset. Sitten valittaa kun raha ei riitä elämiseen, ruokaan ja laskuihin, tai mihinkään omiin menoihin. Ovat oikeasti melko köyhiä, niin en ymmärrä tuota.
Hivenen ärsytti kun Hope ry:n reppukeräyksessä annettiin ymmärtää että Kånkeneja ottaisivat mieluusti vastaan. Mikä vika on 30 euron perusrepuissa? Sellaisia omatkin lapset käyttää.
Niin, onko tuo sitten hyvää asennekasvatusta että joku muu hankkii ne kaikki härpäkkeet, ei tarvitse itse säästää, hankkia kesätöitä tms? Nämäkö sitten päätyy pikavippikierteeseen aikuistuttuaan?