Oletko ihastunut avioliitossa toiseen ihmiseen, kuinka kävi?

Voi moneenkin! Ja minuun on ihastuttu. Vitsi piileekin siinä, että ihastus pysyy ihastuksena ja pieni flirtti pienenä flirttinä. Tiedän, ja hyväksyn  että myös mieheni on ihastunut. Ja varmasti häneenkin on ihastuttu.

Me olemme kuitenkin tehneet sopimuksen tästä meidän kahden välisestä parisuhteesta, eikä sitä pienet viattomat ihastukset järisytä! Olen itse suorapuheinen ja rehellinen ja samaa vaadin toiseltakin. Selän taakse menoa en hyväksy hetkeäkään. Mutta miten rajoitat  ja estät toista näkemästä ja tapaamasta ihmisiä jotka ehkä ovat hyvinkin viehättäviä? Miten estät itseäsi tai toista tuntemaan mielihyvää hyvän näköisen ja miellyttävän ihmisen kohtaamisesta? Miten estät tunteet?

Ainoa mitä voi estää, on menemättä sen pitemmälle. Pitää oma osuutensa sopimuksesta ja jos ei pysty, kertomaan se. Ja luottaa että toinenkin toimii näin. Kun rajat on selvät, on myös selvää mitä tapahtuu jos selän taakse menoa tapahtuu. Jos ei olla rehellisiä.

Olen parikin kertaa. Ihastumiselle ei voi mitään, mutta oli jo sen verran itsetuntemustakin, että tiesin että tuo henkilö tuskin olisi arjessa sen ihmeellisempi kuin oma mies. Hormoneille ei oikein voi mitään.

Päätin että kestän ne sekopäiset tuntemukset, en tee asialle mitään, ja välttelen ihmistä ettei hän huomaisi mitään.

Onnistui kyllä, useampi vuosi siinä meni mutta nykyään on vaikea edes kuvitella että tunsin sydämentykytyksiä hänen suhteen. Nykyisin on ihan kohteliaat neutraalit välit.

Ihastuin salaa mieheen, johon sekä minä että aviomieheni törmäämme silloin tällöin ihan arkipäiväisissä merkeissä. Tämä mies on pitkä, tumma, parrakas, pitkätukkainen ja tyylikäs komistus.

Ihastukseni karisi sillä hetkellä, kun tämä mies kertoi olevansa 20-vuotias ja menossa pian suorittamaan armeijaa, johon oli saanut työkuvioiden perusteella lykkäystä. Olen itse yli 30 ja olisin luullut tätä miestä ainakin samanikäiseksi.

Hyvä näin. Jälkikäteen mietittynä vähän naurattaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin salaa mieheen, johon sekä minä että aviomieheni törmäämme silloin tällöin ihan arkipäiväisissä merkeissä. Tämä mies on pitkä, tumma, parrakas, pitkätukkainen ja tyylikäs komistus.

Ihastukseni karisi sillä hetkellä, kun tämä mies kertoi olevansa 20-vuotias ja menossa pian suorittamaan armeijaa, johon oli saanut työkuvioiden perusteella lykkäystä. Olen itse yli 30 ja olisin luullut tätä miestä ainakin samanikäiseksi.

Hyvä näin. Jälkikäteen mietittynä vähän naurattaa.

Ymmärrän...pitkätukkaiset ja tummat miehet on yleensä aika....hmm..no sellasia muusikon tai mystikon näköisiä...salaperäisiä ja ehkä taiteellisia...no mut toi ikä varmaankin tökkäs sit - onneksi! Ehkä se parta hämäs :D?

Olen ihastunut viimeisen kahden vuoden aikana 2 kertaa. Ensin yhteen mieheen liian vakavasti ja sitten toiseen mieheen, jonka kanssa aloin flirttailemaan päästäkseni siitä vakavasta ihastumisesta eroon. Tunteet on molemmilla kerroilla olleet molemminpuolisia, mutta mitään ei ole tapahtunut, jos henkistä pettämistä ei lasketa..

Olen pari kertaa. Se on oikeastaan aika hirveää. Mulla tuli kauheat syyllisyydentunteet vaikka mitään ei tapahtunut ja ihastuksen kohde tuskin edes tiesi. Ja miehen kans meni silloin ihan normaalin hyvin mielestäni, joten ihmettelin tilannetta ja se tuntui kamalalta. Minua auttoi asian ajatteleminen järkevästi; ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolen, enkä oikeasti edes tunne sitä ihmistä kunnolla. Samoin se helpotti, että hyväksyi olevansa ihastunut ja se on okei niin kauan kuin mitään ei tapahdu ja tunne jossain vaiheessa menee ohi.

Puhuin asiasta myös mieheni kanssa, että mitä mieltä on tilanteesta että pitkässä suhteessa saattaa ihastua toiseen. Hänen mielestään sitä voi tapahtua, mutta hänelle siitä ei tarvitse kertoa, mikäli tunne menee ohi.

Kirjoitin elien samasta aiheesta nimilkeellä Sitoutumisen vaikeus tms. Ja kirjoitin, etten edes oikeasti ole ihastunut siinä mielessä, että haluaisin tutustua miehiin vaan että tunnen vain hillitöntä seksuaalista vetovoimaa joihinkin vueraisiin miehikn.

Sain pelkkiä alapeukkuja ja yksi mies kirjoitti, että minussa on jotain syvällisesti vialla ja olen poikkeava ja pahasti rikki. Verrattuna tämän ketjun ymmärtävviin kommentteihin olen ihmeissäni.

Ilmeisesti ratkaiseva ero on, että stereotypioiden mukaan naisille on sallittua ihastua muihin miehiin henkisesti, tunteella ja siveästi, mutta ei pelkästään fyysisesti ja seksuaalisesti. Naiselle on ilmeisesti sallittua rakastua, mutta ei himoita puhtaan seksuaalisesti. Jälkimmäinen on varattu yksinomaan miehille. Näköjään "nainen ei saisi sanoa miesten mielestä, että "se oli vain seksiä". Ja mä kaiken lisäksi en edes ole pettänyt vaan pelkästään omassa mielessäni himoinnut vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin salaa mieheen, johon sekä minä että aviomieheni törmäämme silloin tällöin ihan arkipäiväisissä merkeissä. Tämä mies on pitkä, tumma, parrakas, pitkätukkainen ja tyylikäs komistus.

Ihastukseni karisi sillä hetkellä, kun tämä mies kertoi olevansa 20-vuotias ja menossa pian suorittamaan armeijaa, johon oli saanut työkuvioiden perusteella lykkäystä. Olen itse yli 30 ja olisin luullut tätä miestä ainakin samanikäiseksi.

Hyvä näin. Jälkikäteen mietittynä vähän naurattaa.

Ymmärrän...pitkätukkaiset ja tummat miehet on yleensä aika....hmm..no sellasia muusikon tai mystikon näköisiä...salaperäisiä ja ehkä taiteellisia...no mut toi ikä varmaankin tökkäs sit - onneksi! Ehkä se parta hämäs :D?

Varmaan parta + tyyli + rauhallinen ja ystävällinen käytös ja keskustelutaito yhdessä loivat ikäänsä vanhemman kuvan.

Ei sillä, en minä mihinkään olisi ryhtynyt, mutta kiva, että se ihastumisen tunne karisi niin ei tarvitse tuntea itseään ihan hölmöksi. Oma mies on kuitenkin paras, vaikka kyllä tuossa silti edelleen silmä lepää, valehtelisin jos muuta väittäisin.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin elien samasta aiheesta nimilkeellä Sitoutumisen vaikeus tms. Ja kirjoitin, etten edes oikeasti ole ihastunut siinä mielessä, että haluaisin tutustua miehiin vaan että tunnen vain hillitöntä seksuaalista vetovoimaa joihinkin vueraisiin miehikn.

Sain pelkkiä alapeukkuja ja yksi mies kirjoitti, että minussa on jotain syvällisesti vialla ja olen poikkeava ja pahasti rikki. Verrattuna tämän ketjun ymmärtävviin kommentteihin olen ihmeissäni.

Ilmeisesti ratkaiseva ero on, että stereotypioiden mukaan naisille on sallittua ihastua muihin miehiin henkisesti, tunteella ja siveästi, mutta ei pelkästään fyysisesti ja seksuaalisesti. Naiselle on ilmeisesti sallittua rakastua, mutta ei himoita puhtaan seksuaalisesti. Jälkimmäinen on varattu yksinomaan miehille. Näköjään "nainen ei saisi sanoa miesten mielestä, että "se oli vain seksiä". Ja mä kaiken lisäksi en edes ole pettänyt vaan pelkästään omassa mielessäni himoinnut vieraita.

No mulle tuo ihastuminen jota kuvasin oli juuri seksuaalista vetovoimaa, ja siksi sanoin ettei hormoneille voi sinänsä mitään, mutta voi päättää vältellä kohdetta.

Olen myös ihastunut sielultaan ihanaan ihmiseen, ja se on tavallaan vaikeampaa koska sielun kaipaus on vaikeampi unohtaa kuin fyysinen.

2

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin elien samasta aiheesta nimilkeellä Sitoutumisen vaikeus tms. Ja kirjoitin, etten edes oikeasti ole ihastunut siinä mielessä, että haluaisin tutustua miehiin vaan että tunnen vain hillitöntä seksuaalista vetovoimaa joihinkin vueraisiin miehikn.

Sain pelkkiä alapeukkuja ja yksi mies kirjoitti, että minussa on jotain syvällisesti vialla ja olen poikkeava ja pahasti rikki. Verrattuna tämän ketjun ymmärtävviin kommentteihin olen ihmeissäni.

Ilmeisesti ratkaiseva ero on, että stereotypioiden mukaan naisille on sallittua ihastua muihin miehiin henkisesti, tunteella ja siveästi, mutta ei pelkästään fyysisesti ja seksuaalisesti. Naiselle on ilmeisesti sallittua rakastua, mutta ei himoita puhtaan seksuaalisesti. Jälkimmäinen on varattu yksinomaan miehille. Näköjään "nainen ei saisi sanoa miesten mielestä, että "se oli vain seksiä". Ja mä kaiken lisäksi en edes ole pettänyt vaan pelkästään omassa mielessäni himoinnut vieraita.

Ihastuminen on ihan normaalia, se on sitten ihmisestä kiinni mitä sille tekee. Ihastuminen on kuitenkin ihan eri asia kuin kumppanin rakastaminen ja elämän rakentaminen yhdessä. Jotkut kevytihastuu kerran päivässä ja se menee sitten myös nopeasti ohi eikä se missään vaiheessa kumoa omaan kumppaniin tuntemaa rakkautta. Joskus se on ihan vain seksuaalista vetovoimaa eikä sen kummempaa. Hyvännäköisiä ja kiinnostavia ihmisiä tulee ihan varmasti vastaan jatkossakin, ei sitä nyt vaan voi missään neljän seinän sisällä elämäänsä elää.

Pieni hormonihyrräyshän voi jopa vauhdittaa seksielämää omassa makuuhuoneessa.

Järki käteen vaan niin eiköhän nuo ihastumiset mene ohi enkä olisi huolissani ellei kestä oikeasti kauan. Useinhan tuo ihastuminen on nimenomaan hormonihyrräystä ja pintapuoliseen kuvaan ihastumista, rakkaus on sitten jotain ihan muuta, syvempää.

On kokemusta. Oli se alkuun upeaa, mutta olisi luopunut siitä, jos olisin tiennyt kuinka koukkuun jäin. Pari vuotta meni kännykkää vahtiessa sillä aikaa, kun toinen osapuoli vietti hyvää aikaa perheensä kanssa.

Juuri meillä kävi palaverissa yksi könsikäs, johon tunsin välittömästi kauheaa himoa. Ihan hirveää! Kotona kumminkin mies jota rakastan ja haluan ihan täysillä. Mutta kai se on vain osoitus että hengissä ollaan ja hormonitoiminta pelaa.

Ihastuin tai ihastuttiin, mies on varattu, minä en. Ollaan nykyisin ystäviä ja tavataan silloin tällöin. Suhde ei edennyt pussailusta, hyvä niin. Välillä tuntuu tuskaiselta, mutta pahin ohi. Todettiin, että toisessa tilanteessa olisi voinut tulla vaikka mitä, mutta näillä mennään.

Kai tuo on ihan normaalia.

Olin 1,5 vuoden ajan ihastunut työkaveriin, mutta pidin kaiken omana tietona. Sitten oli työpaikan bileet, joissa oli vähän suukottelua. Jonkun ajan kuluttua mies laittoi viestiä, että tykkää minusta. Eräänä päivänä tuli mieheltä viesti, että kaipaa minua. Siitä alkoi soittelut ja noin kuukauden jälkeen ilmoitin aviomiehelle, että haluan eron.

Taustaa sen verran, että avioliittoni oli surkea. Minulla oikeasti jo hävetti, kun ihmiset tiesi ettei mies nuku enää samassa sängyssä kanssani eikä me koskaan käyty missään yhdessä. Eropäätös oli helppo. Tajusin tuon ihastumisen myötä ettei minulla ole mitään tunteita aviomieheen. Pelkkä 20 vuoden tottumus asua yhdessä.

25v liittoa takana. Pikku ihastumisia ollu. En ole antanut hetkauttaa. Nyt kuitenkin keväällä jo rakastuin tai ihastuin hyvin syvästi erääseen mieheen. Näen häntä harvoin.Juttelemme niitänäitä ja kanssakäyminen normaalia ystävällistä. Minusta näkyy kaikki tunteet hyvin joten pelkään hänen huomanneen minun ihastumisen.

Mitään tästä ei tule. Olen pattitilanteessa liitossa jossa kaikki hyvin mutta ei kuitenkaan. Emme puhu. Elämme toistemme ohi. Tunteista mieheni ei ole puhunut varmaan 15vuoteen. Seksielämää on vaikka kuollutta.

Toisaalta tästä ihastumisesta ei tule mitään. Vaikka yrittäisin. En tiedä miehestä mitään. Hän ei ole edes koskaan vihjannut kiinnostuneensa. Ainoastaan että katsoo hyvin pitkään silmiin. Se lienee tapa. Häntä kohtaan tunnen kuitenkin paljon enemmän kuin kevyt ihastus. Jos hän lähtisi suhteeseen mukaan, en epäröisi hetkeäkään. Tuli mitä tuli. Mutta tiedän ettei lähde.

Minustakin näkyvät kaikki tunteet selvästi ja ikävä kyllä sekin, että haluan sikana yhtä naamatuttua miestä harrastuspaikassa. Hän on havainnunut tieyenkin sen myös ja ns huomaa aina minut siellä. Tosi noloa. Olen naimisissa ihanan ja sexyn miehen kanssa ja hänelläkin on sormus. Tunnen itseni stalkkeriksi, se on kauheaa. Oletan, ettei hän pidä minua kiinnostavana. Välillä hän näyttää todella vaivaantuneelta, välillä taas erikoisesti 'kiusaa' kävelemällä ihan ohi ja tekemällä samoja liikkeitä kuin minäkin. Varmaan huvikseen ja naureskelee kavereiden kanssa selän takana, että tuo nainen haluaa minua. Mutta minkä sille voi, himoitsen häntä ihan hulluna. Noloa. Haluan eroon siitä tunteesta. Miten?

Olisi kiinnostavaa kuulla varattujen miesten näkökulmasta, että onko se mukavaa vai epämiellyttävää, kun joku random vieras nainen kuolaa perään.