Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liian innokas koira
12.09.2017 |
Meidän koira toimii kuin unelma, kun rauhassa yksin sen kanssa kävelee tai on. Makoilee kotona itsekseen omalla paikallaan, lenkillä kulkee edessä, mutta ei vetäen, ellei tule muita vastaan (niiden ohi pitää mennä hirveää vauhtia, jäädä vähän perään katsomaan ja sitten vasta jatkaa lenkkiä).
Mutta autappa armias jos kylässä on KUKAAN ihminen, koira menee aivan innosta piukeeksi. Jos yritetään kahdestaan jonkun ihmisen kanssa mennä lenkille, niin koira vetää ja pomppii ja puree hihnaa. Välillä rauhoittuu, jos ihmiset eivät puhu tai kommunikoi ollenkaan, mutta jos yhtään alkaa keskustelu sujumaan tms, niin koirakin alkaa saada kierroksia.
Tämä on nyt varmaan jotai sosiaalisuuden puutetta, vai? Rakastaa kaikkia ihmisiä ja koiria, aina on valmis leikkimään ja koskaan ei ole ollut pahalla päällä kenellekkään, tuntuu vain että kaikki taidot ja käskyt häviää päästä heti, kun paikalla on enemmän kuin 1 ihminen.
Kenelläkään kokemusta? Miten tämä on helpoin opettaa pois? Olemme olleet paljon tekemisissä muiden ihmisten kanssa, välillä kyllä rauhoittuu jos ihmiset pitkään viettävät meillä aikaa tai toisinpäin, mutta yleensä on vaan niin fiiliksissä että ei käskyt tai rauhoittuminen kiinnosta.
Kommentit (5)
Koulutuksen puutetta. Kannattaa mennä koirakurssille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä koira oli tollanen kolmivuotiaaks asti, ihmisistä meni aina aivan sekaisin. Pikkuhiljaa tutuimmat kyläilijät (silloinen poikaystävä, lähimmät kaverit, sisko, vanhemmat) alkoivat olla peruskauraa, eikä koira jaksanu niistä innostua yltiöpäisesti. Ja siitä se käytös alko iän myötä parantua ja nykyään kyläilijät otetaan kyllä innokkaasti vastaan, mutta rauha laskeutuu nopeasti.
Nykyään hepulin saa aikaiseks vaan se jos täysin uusi ihminen tulee meidän kotiin
Ja se on vielä äärimmäisen rasittavaa, että vaikka kuinka on muille ihmisille sanonut että hei, älä komenna, minä komennan. Niin ne komentaa, väärällä tavalla (kimakalla, korkealla äänellä ja sähläten ja tönien yms), mikä sitten oikeasti vaan korostaa sitä tilannetta ja riehumista.
Sitten kun itse yrittää siinä vaiheessa mennä väliin, käskeä koiran pois niin koira on jo siinä vaiheessa saanut niin monta höpönlöpön "käskyä", että ei se enää kuuntele minua.
Hemmetti että pitäisi osata käskyttää niitä ihmisiä olemaan hiljaa ja antamaan omistajan hoitaa asian.
Niillä harvoilla kerroilla kun ihmiset on uskonut, ollut hiljaa ja antanut minun hoitaa, niin tilanne on alle 5 min rauhoittunut.
Mutta nämä kun luulevat niin tietävänsä mitä tekevät ja alkavat taas uudestaan "käskyttämään", turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä koira oli tollanen kolmivuotiaaks asti, ihmisistä meni aina aivan sekaisin. Pikkuhiljaa tutuimmat kyläilijät (silloinen poikaystävä, lähimmät kaverit, sisko, vanhemmat) alkoivat olla peruskauraa, eikä koira jaksanu niistä innostua yltiöpäisesti. Ja siitä se käytös alko iän myötä parantua ja nykyään kyläilijät otetaan kyllä innokkaasti vastaan, mutta rauha laskeutuu nopeasti.
Nykyään hepulin saa aikaiseks vaan se jos täysin uusi ihminen tulee meidän kotiin
Eli vähän sellaista pentumaista innokkuutta, joka aikuistuessa myös hiipui? Kuvittelisin, että meillä on vähän sama tilanne.
Todellakin koulutuksen puutettakin voi olla, en mene sanomaan. Tiukka olen mielestäni, mutta olen jännittynyt muiden ihmisten seurassa, niin itsekään ei ole silloin helppoa olla yhtä rauhallinen kuin muuten. Koira varmaan myös aistii minun jännityksen, joka laukaisee sillä sen riehkaamisolon.
Alue: Aihe vapaa
Koira on reilu vuoden ikäinen, teinihirmu. Välillä menee paremmin, välillä huonommin. Pääsääntöisesti kuitenkin muiden kanssa huonommin.
Olisiko vaan kasvuvaihe? Menisikö itsestään, rajoilla ohi (ei liikuta vetäessä, ei anneta huomiota tyhmästä käytöksestä jne)? Vai onkohan tarvetta ihan sosiaalistamiskoululle, tai muulle vastaavalle?