Voisitko jättää jonkun palkkaamatta, jos kuulet hänen olleen koulukiusattu?

Kummallinen kysymys. 

Vastaus kuitenkin: en 

Ihan muut asiat ratkaisevat rekrytoinnissa. 

Lähinnä koulukiusaajan voisin jättää palkkaamatta.

En palkkaisi esimerkiksi vanginvartijaksi tai vastaaviin. Muuten ei kai väliä.

Miettisin sitä, mistä taholta minulle tuollainen asia kävisi ilmi ja mikä on motiivi kertoa se. Mutta en sen tähden jättäisi palkkaamatta ihmistä, että on ollut koulukiusattu.

Miksi jättäisin? Useimmilla ihmisillä on varmasti kokemuksia koulukiusaamisesta.

Miettisin aika tarkkaan, palkkaisinko hänet. Kun joissain tapauksissa kiusaaminen on "kiusaamista" tai sitten asiasta on jäänyt niin pahat traumat, että ne invalidisoivat ihmisen toimintaa tai ongelmat seuraavat häntä - hän on esim. niin herkkä, että kokee kiusaamisena sellaisenkin mitä muut eivät kokisi.

Osa kiusaajista esittää myös olevansa kiusattuja, sitäkin on nähty. Ja siinä on sitten ihan omat isot riskinsä.

Lisäksi mielestäni on omituista, jos aikuinen ihminen yhä läpikäy traumojaan siinä määrin, että tuo ne esille jatkuvasti. Tosin en tiedä mistä ap ajattelee tiedon tulevan, joten silläkin on vaikutusta. Miettisin motiivia tuoda asia esille. Ainakin työnhakijan suusta "olen muuten koulukiusattu" antaisi hyvin erikoisen ja oudon vaikutelman.

Aikuisenahan ne traumat juuri läpikäydään, jos tapahtumat olisi käyty läpi lapsena niin niistä ei olisi muodostunut traumoja.

Voisin, jos mulla olisi syytä olettaa, ettei hän sopeutuisi työyhteisöön. Meillä on töissä aika suorasanaista porukkaa, mutta jos henkilö ei kokisi tätä kiusaamisena, niin siinä tapauksessa ei koulukiusatun tausta haittaisi. 

Kysymys kuulosti ensiksi oudolta ja olin jo vastaamassa että ei tietenkään mitään merktystä, mutta tarkemmin ajatellen... Jospa kyse olikin 'kiusaamisesta', jonka vain tuo koululainen koki eikä kukaan muu huomannut mitään siihen viittaavaa, niin hakija saattaa olla hermoheikko itkeskelijä ja kokee tulevansa 'kiusatuksi' myös tässä työpaikassa.

Jos hakija muutenkin sopii tuohon muottiin, niin ottaisin varman päälle ja seuraavan pakasta.

Tietenkin, ei se voi olla mikään meriitti työpaikkaan hakiessa. >Kyllä pitäisi jotain osatakin.

Niin no joo... riippuu. Mistä kuulisin. Jos joku ryhtyy rekrytointihaastattelussa avautumaan omasta koulukiusaustaustastaan, olisi sen verran epäasiallista, että jäisi kyllä palkkaamatta. Muuten tuskin vaikuttaisi suuntaan eikä toiseen. Huhuja kuulee eikä niistä tiedetä.

Vaikka jos työ on todella yhteisöllistä, ja kuulen työntekijäkandidaatista tietoja, että hän on ollut kiusattuna koulussa oman kertomansa mukaan, ja vaihtanut useita työpaikkoja koska on aina kokenut olevansa kiusattu, niin pistäähän se miettimään että miten hän muka sen paremmin meidän työyhteisöön sopeutuisi. Eli ehkä se sittenkin vaikuttaa.

Jos ennestään tuntematon ihminen tuo työhaastattelussa esille koulukiusaamisen, hänellä on ongelma. Ei meillä ole varaa toimia terapeutteina. Sitten sillä ei ole merkitystä, jos hakija on tuttu tai tieto tulee kolmannelta osapuolelta. Ei meillä ole myöskään varaa jättää parasta hakijaa valitsematta mistään yhdestä syystä. 

Olen itse kuulemani mukaan ollut kiusaaja entisessä koulussa, kerrotaan tähän väliin, että kyseessä aikuiskoukutuslutusryhmä. "Kiusasin" jotain meidän luokkalaista tyttöä, mutten edes tiedä kuka tämä "kiusattu" oli. Sain puhuttelun kuraattorin ja rehtorin kanssa. Pyysin kauniisti, että josko olisi mahdollista, että asia käsiteltäisiin niin, että kaikki osapuolet ovat paikalla niin voitaisiin asia myös sopia ja saada kaikkien näkökulma kuuluviin, sekä asia selvitettyä... Tämä ei "kiusatulle" käynyt. Puhuin luokkamme edessä asiasta ja kerroin avoimesti jokaiselle, että jos halukkuutta keskustella asiasta, niin minä olen valmis, sillä mielestäni on tärkeää, ettei kenellekään jää paha mieli asiasta, jota en siis itse edes tiedostanut olevan. Parasta tässä "kiusaamisessa" oli se, että kävin koululla max 2 päivää viikossa pyörähtämässä ja loput koulutuksesta suoritin työn kautta, eli en edes ollut siellä koko aikaa. Koska olin niin kova "kiusaamaan", niin tämä tyttö oli joutunut olemaan myös koulusta poissa. "Kiusaamisesta" oli tehty päiväkirjamerkintöjä jopa semmoisille päiville, joina en ollut astunut jalallanikaan kouluun, vaan minulla oli työvuoro ja näin ollen asia jätettiin sikseen. Hyvä yritys jollain tytöllä, keksiä syy omille poissaoloille. Omakohtaisena kokemuksena voisin siis sanoa, että ei, en palkkaisi yhden yhtä koulukiusattua ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä koulukiusaajan voisin jättää palkkaamatta.

Tää. Kiusatut on harmittomia, mutta kiusaajassa on riski että alkaa kiusata työpaikalla 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä koulukiusaajan voisin jättää palkkaamatta.

Tää. Kiusatut on harmittomia, mutta kiusaajassa on riski että alkaa kiusata työpaikalla 

Jotkut kiusatuksi itsensä luokittevat ovat kyllä pahimpan pään kiusaajia itse. Koska kukaan muu ei ole mitään muuta kuin suhteessa tähän mimosaan; kaikki mitä joku tekee, ohi kävely, utelias katse tai ystävällinen terehdys tai jopa tervehtimisen vääränlainen ilme on "kiusaamista". Eli kyllä voi siitä "kiusatustakin" olla hemmetinmoinen harmi.