Jos vanhemmallanne olisi huntingtonin tauti, menisittekö geenitestiin?
50%:n todennäköisyydellä selviäisi, että teilläkin on tautigeeni, joka johtaa vääjäämättä taudin puhkeamiseen jossain vaiheessa elämää ja lapsia hankkiessaan siirtää niille geenin 50% todennäköisyydellä. Toisaalta 50% todennäköisyydellä saa tuloksen, että geeniä ei ole, ei itse sairastu eikä tule siirtämään sitä lapsilleen.
Mitä mieltä olette ihmisestä, joka ei käy testissä, mutta ummikkona hankkii lapsia?
Kommentit (3)
Olen jo lapseni tehnyt, en kävisi testissä.
Monet huntington-suvuista olevat nuoret aikuiset hankkivat ummikkona lapsia ja perustelevat, että ovat ihan varmoja, että lapsen elinaikana tautiin keksitään parantava hoito! Heh, mahtavatko itsekään uskoa siihen sisimmässään. Yhteenkään geneettiseen rappeumasairauteen ei ole keksitty parannusta eikä ole mitään toivoa tai viitettä siihen, että niin tapahtuisi seuraavien sukupolvien aikana.
Kävisin testissä, koska se vaikuttaisi siihen lisäännynkö vai en.