Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kellään muulla tällaista "narsistista" pakkomiellettä omista someprofiileista?
08.09.2017 |
Olen huomannut, että käyn ihan jatkuvasti omia profiileja läpi miltä ne näyttävät "ulospäin". Selaan omia kuvia ja sitä yleiskuvaa, ovatko ne minkälaisessa järjestyksessä ja mitä kannattaisi laittaa seuraavaksi jne. Tätä sanotaan kai profiilityöksi. Kyllähän ihmiset varmasti käyvät omissa profiileissaan, mutta olen alkanut miettimään onkohan tällainen itsekeskeisyys ihan normaalia. Vai onko se tämä aika ja ajan henki, että itsekeskeisyydestä on tullut normi? Somen ulkopuolella en oikeasti ole itsekäs tyyppi, vaan minua sanotaan kiltiksi ja empaattiseksi jne. Profiileista ja niiden ulkoasusta on kehittynyt vuosien saatossa vain jonkinlainen pakkomielle, ja minulla on taipumusta tällaiseen neuroottisuuteen muissakin asioissa. Esim. kodin järjestyksestä pidän huolta ihan samalla tapaa ja lasken/järjestelen päässäni esim. tavaroita samalla tapaa kuin somekuvia. Olenko ainut? Kannattaako huolestua vai antaa olla? Eihän tästä siis varsinaisesti mitään haittaa ole, vie vaan aikaa kaikelta muulta.
Kommentit (4)
Itelläni on aivan sama. Kaikesta siitä stalkkauksesta mitä teen, kohdistuu suurin osa omaan profiiliini. Säälittävää mutta totta 😀 on se sairaalloista ja korostaa entisestään sitä mistä en edes esim koko instagramissa pidä:että profiilit ovat helvetin laskelmoituja ja esteettisiä ja muka niin kasuaaleja vaikka totuus on kaukana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei mulla ehkä ihan noin paha ole. Mutta aina jos esim postaan jotain someen, niin kyttään hulluna että ketkä kaikki siitä tykkää ja kommentoiko kukaan. Ihan sairasta.
Minua taas ei niinkään kiinnosta tuo tuleeko niitä tykkäyksiä ja kuinka paljon, vaan ennemminkin se onko kaikki omasta mielestäni harmoniassa ja "täydellistä". Saatan poistaa kuvan joka on saanut monta kymmentä tykkäystä (joka on siis minulle paljon, koska en itsekään tykkäile muiden enkä millään tavoin "kerjää" niitä esim hashtagien tms. avulla) mutta olla tyytyväinen kuvaan joka saa vain 1-2 tykkäystä jos se täyttää omat oudot kriteerini. Huomaan kyllä välillä muidenkin profiileista että niissä saattaa olla jotain samanlaista taustalla, koska jotenkin sitä on oppinut huomaamaan erityisesti vähänkin taiteellisemmilla tyypeillä niitä pienenpieniä vihjeitä ja merkkejä tästä. Liittyisikö tämä taiteellisuus ja perfektionismi sitten jotenkin toisiinsa? Etten välttämättä ole itsekeskeinen narsisti, vaan olen nimenomaan perfektionisti jonka pikkutarkkuus ja tarve täydelliseen estetiikkaan on läsnä kaikessa tekemisessä yleisesti, ja siksi ulottuu myös someen ja siellä käyttäytymiseen? Mutta onhan se silti sairasta, ihailla tai arvostella jatkuvasti omia kuvia jotka eivät ole tätä raakaa todellisuutta vaan niitä on nimenomaan laskelmoitu, harkittu ja niihin on käytetty julmetusti aikaa. En ymmärrä mihin pyrin tällä, kun seuraajamäärät eivät oikeasti ole se mihin pyrin. Kilpailen jotenkin oudosti itseäni vastaan kilpailussa jota ei voi ikinä edes voittaa. AP
Alue: Aihe vapaa
No ei mulla ehkä ihan noin paha ole. Mutta aina jos esim postaan jotain someen, niin kyttään hulluna että ketkä kaikki siitä tykkää ja kommentoiko kukaan. Ihan sairasta.