Teen työni hyvin ja tunnollisesti, mutta en ole siihen

kuitenkaan lopulta henkisesti kovinkaan sitoutunut. Olen sellainen tunnollinen ja kunnollinen työntekijä, joka haluaa hoitaa työnsä hyvin. Silti olen huomannut että työ on lopulta mulle vain työtä, en koe siihen mitään suurta intohimoa enkä aina edes oikeastaan kunnon kiinnostusta. Kaikki tärkeä on muualla kuin työssä. Kotiin pääsy on paras hetki päivässä. Vapaa-ajalla en mieti työtä (muuta kuin mihin aikaan olikaan seuraava työvuoro) enkä myöskään kehitä mitään osaamistani tai taitoani, jotka liittyvät työasioihin. Silti olen kelpo työntekijä, ilman kunnianhinmoa ja sen suurempia tulevaisuudentavoitteita, onko muita tällaisia perustavistyöntekijöitä?