Mies ja vastasyntynyt vauva

Parempi, että nyt nostat kissan pöydälle ja käytte asian läpi. Ei tuo tilanne tuosta korjaannu itsekseen ja myöhemmin tilannetta on vaikea korjata

Lykkäät vain vauvan miehen syliin ja sanot että mä lähden nyt käymään suihkussa tms. Näin sun olis pitänyt jo heti alkaa tekemään ellei mies itse hoida vauvaa.

Soita parhaalle kaverille tms. (äitikin käy) ja kerro tilanne. Sano, että haluat pois kotoa vauvan kanssa ja pyydä hoitoapua. Sitten pakkaat omat ja vauvan tavarat ja lähdet lepäämään. Miehelle laita viesti, että keskustellaan suhteesta, kunhan olet saanut nukkua pari viikkoa. Jos mies ottaa yhteyttä ja pyytää takaisin, niin sano, että palaat asiaan, kun ajatukset ovat selkeitä.

Apua mihin? Kodin- ja vauvan hoitamiseen? Miehestä irtaantumiseen? Pariruhteen pelastamiseen? Omaan väsymykseen...? Ottaisin asian puheeksi neuvolassa. Perhetyötä on oikeus saada nykyään matalalla kynnyksellä ilman lastensuojelun asiakkuutta. Ehkä miehesi ottaisi tilanteen tosissaan, jos perheeseen tulisi ammattiapua auttamaan arjessa?

Ota yhteyttä kunnan perhepalveluihin, eihän tuollainen vetele. Saatte sieltä apua. On sinulle hyvin uuvuttavaa, jos joudut vielä taistelemaan miehen kanssa perusasioista.

Ap:ko täällä alapeukuttaa

Keskustelkaa. Hakekaa apua! Ei oke oikein, että sulle jätetään vastuu kodista, kissoista ja vauvasta. Varmaan mies kokee tilanteen hankalaksi. Jos miehesi on yhtä empatiakyvytön kuin mun mies, niin nätisti vihjaaminen ei riitä. Piti ratakiskon pätkästä vääntää, että hänenkin pitää osallistua kotitöihin, vauvan hoitoon ja että tarvitsee äitikin joskus kunno yöunet. Ja omaksi ajaksi ei lasketa sitä, että saa kerrankin käydä yksin vessassa.

Hae oma asunto.

Ei äidin elämän kuulu loppua, kun vauva syntyy.

Inhoaako mies vauvaa? Siltä nimittäin kuulostaa.

Raha estää sinua lähtemästä, vauvojen äidit ovat yleensä köyhiä, ja suomalaiset äidinäidit juoksevat karkuun tytärtään ja lapsenlastaan.

Muuta Turvakotiin - syynä kaljaajuova, kiukkuinen ukko ja väsymys yksinäiseen vauvanhoitoon.

Siellä "vanhemmuutesi" arvioidaan automaattisesti,

mutta se on tavalliselle äidille ihan läpihuutojuttu.

Koska vauvasi on ensimmäinen, voit siirtyä asumaan pariksi kk:ksi ns. Ensikotiin. On ihan tavallista, että Ensikodissa asuu sellaisia äitejä, joiden pahin puute on yksinäisyys ja köyhyys.

Vauvan isä irtisanoutuu vauvanhoidosta, ystävät eivät auta äitiä, eikä edes isovanhemmat.

Silloin uudella äidillä ei ole ketään.

On erittäin repivää hoitaa ensikertalaisena yksin pikkuvauvaa,

muistan ne rikkinäiset yöt, huudon ja yksinäisen vastuun, jatkuvan hälytystilan ja rahapulan.

Ja vihamielisen itserakkaan "isän".

Amputoin hänet kokonaan elämästäni - paras päätös ikinä.

Myöhemmin isä on osallistunut lapsensa elämään maksamalla elastusapua, viemällä lasta matkoille ja ostoksille aina ennen talvea + esim. koulureppua ja kenkiä ostamaan. Heillä on nyt ihan asialliset, etäiset välit.

Jos isä väistelee vauvaa, ei heillä tule koskaan olemaan läheiset välit.

Turva- tai Ensikodissa saat rauhassa hakea omaa asuntoa ja virallista yksinhuoltajuutta itsellesi (käytännössähän sinä olet jo yksinhuoltaja).

mietin sitä että olisiko nämä asiat ollut syytä käydä läpi? siis ennen kun hankitte lasta? itseä SURETTAA nämä satuhäät morsiot jonka tunnistaa mustista värikypärä hiuksista, runsaasta tatuointi töhryistä sekä pullukasta vartalosta. eli näitä sen tyylisiä neitsykäisiä jotka yht'äkkiä vain huomasi olevansa raskaana. onko se täysin yllättävää että miten tullaan raskaiksi? ehdotan sinulle että pyydät apua vaikka ensikoti yhdistykseltä että pystyt lapsellesi antamaan paremmat elämän eväät. sillä väsyneenä et pysty siihen ainankaan varmasti

Jätä lapsi miehelle ja lähde ovesta pihalle. Mä hommasin harrastuksen kun vauva oli 4kk ja pakotin miehen olemaan hänen kanssaan. Hyvin oppi olemaan vauvan kanssa ja nyt kun lapsi on jo 9v harrastavat paljon kaksistaan.

Älä vaan sano, että kielsit anoppia tulemasta sairaalaan vauvaa katsomaan? Siinä nimittäin irtisanottiin lapselta yksi ihmissuhde. Etkä tietenkään haukunut äitiäsi itserakkaaksi lapsuutesi pilaajaksi - huomasitko, että samalla lapsi menetti yhden yökyläpaikan. Nauroitko siskollesi, joka tarjosi apuaan - sinä kyllä osaat.

Aika usein turvaverkoton äiti on itse systemaattisesti verkot tuhonnut.

Vierailija kirjoitti:

Älä vaan sano, että kielsit anoppia tulemasta sairaalaan vauvaa katsomaan? Siinä nimittäin irtisanottiin lapselta yksi ihmissuhde. Etkä tietenkään haukunut äitiäsi itserakkaaksi lapsuutesi pilaajaksi - huomasitko, että samalla lapsi menetti yhden yökyläpaikan. Nauroitko siskollesi, joka tarjosi apuaan - sinä kyllä osaat.

Aika usein turvaverkoton äiti on itse systemaattisesti verkot tuhonnut.

Anopin järjestämät kohtaukset ja dramaqueen show ei auta väsynyttä vastasynnyttänyttä äitiä pätkän vertaa.

Kun vauva on syntynyt, päähenkilö on se äiti ja vauva. Ei äidinäiti eikä anoppi. Eikä isä.

Vierailija kirjoitti:

Älä vaan sano, että kielsit anoppia tulemasta sairaalaan vauvaa katsomaan? Siinä nimittäin irtisanottiin lapselta yksi ihmissuhde. Etkä tietenkään haukunut äitiäsi itserakkaaksi lapsuutesi pilaajaksi - huomasitko, että samalla lapsi menetti yhden yökyläpaikan. Nauroitko siskollesi, joka tarjosi apuaan - sinä kyllä osaat.

Aika usein turvaverkoton äiti on itse systemaattisesti verkot tuhonnut.

Jos anoppi ei pääse katsomaan vauvaa välittömästi syntymän jälkeen, niin suhde pilalla ikuisiksi ajoiksi? Just... anopin moka, jos tuosta suuttuu.

Ja ihan sama onko äiti/anoppi/sisko jne kuvioissa, kyllä isän pitää hoitaa oma osuutensa.

Et siis saa edes omia sotkujasi siivottua, sinähän siellä sotket?

Mies käy töissä mutta sen pitäisi varmaan irtisanoutua ja pidellä kotona sua kädestä päivät pitkät?

Mieskö lukitsee sut asuntoon työpäivien ajaksi?

Ton ikänen lapsi nukkuu 20 tuntia päivässä, ja silti et saa mitään muuta aikaan kuin av-palstalla makaamista?

Vierailija kirjoitti:

Et siis saa edes omia sotkujasi siivottua, sinähän siellä sotket?

Mies käy töissä mutta sen pitäisi varmaan irtisanoutua ja pidellä kotona sua kädestä päivät pitkät?

Mieskö lukitsee sut asuntoon työpäivien ajaksi?

Ton ikänen lapsi nukkuu 20 tuntia päivässä, ja silti et saa mitään muuta aikaan kuin av-palstalla makaamista?

Meillä lapsi ei ainakaan nukkunut. Vaan itki päivät ja 3kk iässä alkoi nukkua yöt. Ei kaikkien vauvat vaan nuku. T. Nro 11

Vierailija kirjoitti:

Soita parhaalle kaverille tms. (äitikin käy) ja kerro tilanne. Sano, että haluat pois kotoa vauvan kanssa ja pyydä hoitoapua. Sitten pakkaat omat ja vauvan tavarat ja lähdet lepäämään. Miehelle laita viesti, että keskustellaan suhteesta, kunhan olet saanut nukkua pari viikkoa. Jos mies ottaa yhteyttä ja pyytää takaisin, niin sano, että palaat asiaan, kun ajatukset ovat selkeitä.

Ja jos ei ota yhteyttä niin teillä ei tod. ole mitään keskusteltavaa parinkaan viikon jälkeen. Sitte annat kyllä olla jos mies ei kysele vaimonsa ja vauvansa perään:O

Jos mies inhoaa oma vauvaansa,

eikä viihdy hetkeäkään kotona vaimon ja vauvan kanssa,

tee omat johtopäätöksesi.

Ei hän ole isä. Hän on pelkkä siittäjä ja ansaitsee saman kohtelun.

Nosta kytkintä ja etsi parempi.

Älä välitä lyttäävistä viesteistä ap!

Tsemppiä sulle ja hae neuvolan kautta apua.

Kerro kuitenkin ensin miehellesi, miltä susta tuntuu. Ja kerro siten, että hän ihan varmasti ymmärtää,

kuinka väsynyt ja pettynyt olet.

Ellei tilanne sittenkään muutu, kannattaa ehkä joksikin aikaa lähteä.

Ellei muita paikkoja ole, niin vaikka sinne turvakotiin.

Apua saa, kun pyytää, pärjäät kyllä yksinkin vauvan kanssa, jos haluat.

mirja-59 kirjoitti:

mietin sitä että olisiko nämä asiat ollut syytä käydä läpi? siis ennen kun hankitte lasta? itseä SURETTAA nämä satuhäät morsiot jonka tunnistaa mustista värikypärä hiuksista, runsaasta tatuointi töhryistä sekä pullukasta vartalosta. eli näitä sen tyylisiä neitsykäisiä jotka yht'äkkiä vain huomasi olevansa raskaana. onko se täysin yllättävää että miten tullaan raskaiksi? ehdotan sinulle että pyydät apua vaikka ensikoti yhdistykseltä että pystyt lapsellesi antamaan paremmat elämän eväät. sillä väsyneenä et pysty siihen ainankaan varmasti

Miten ennustat ennen naisen synnytystä, että se mies ei välitäkään p****n vertaa omasta vauvastaan?

Luuletko että se isä kertoo avoimesti äidille, että "Sitten kun vauva on syntynyt,

minä muuten juoksen joka ilta treeneissä ja ravintoloissa, ja käyn kotona vain nukkumassa, jos silloinkaan.

Kun olen kotona, juon kaljaa, enkä vilkaisekaan kakaraan päin, se on sinun ongelmasi. Minun rahani menevät minuun itseeni."

Juu ei se mies kerro.

Ja nainen on vankina vauvan kanssa.

Mieheen liittyvien ongelmien ratkomisen lisäksi sinun kannattaa itse laittaa jäitä hattuun ja koittaa löytää hormonihuurujen keskeltä se rationaalisuutesi, ihan oman hyvinvointisi tähden. Korvaani särähti tuo, että vessassa käyntikin vaatii hirveästi suunnittelua. On aivan eri asia, jos puhutaan pikkuvauvan huudattamisesta uneen tms., mutta vauva ei mene siitä rikki, jos äidin vessakäynnin ajan huutaa. Ei ihan oikeasti mene. Tie tulee olemaan kivinen, jos yrittää viimeiseen asti elää niin, että vauva ei koskaan itkisi. Ei ole järkevää esim. linnoittautua kotiin, jos on sellainen vauva, joka muutaman ensimmäisen kerran karjuu vaunuissa tai autossa turvakaukalossa. Vähän isompi vauva saattaa aloittaa lohduttoman karjunnan, jos ei saa äidin älypuhelinta käteen paukutettavaksi lattiaa vasten. Moni vetää vähän överiksi nuo varoittelut siitä, miten itku ja hylkäämiskokemus aiheittavat vauvalle tunne-elämän ongelmia aikuisuuteen asti ym. Kultainen keskitie on käytännöllinen, ylitsevuotavalla hyysäämisellä tekee vain omasta vauvavuodestaan helvetillisen raskaan.