Ikävöin työpaikkaan, jossa en viihtynyt ollenkaan :-O

Olin 6 vuotta työpaikassa, josta en pitänyt juuri lainkaan. Minä olin siellä stressaantunut ja ahdistunut ja esim. sunnuntai-iltaisin surin kovasti sitä, että viikonloppu on taas loppu ja työviikko on edessä, loman loppuessa meinasi ruveta itkettämään ja joskus jopa itketti, kun ajattelin, että loma on taas loppu ja että pitää palata töihin. Stressi oli niin suurta, että se pisti joskus jopa vatsani sekaisin töissä, ainakaan mitään muuta syytä en ole keksinyt sille, että minulla oli juuri töissä vatsa kipeä ja sekaisin, varsinkin kun se on nyt töiden loputtua ollut kunnossa.

Viimeinen uskalsin ottaa asian puheeksi ja otin töistäni lopputilin, mutta olen hämmästynyt, että ikävöin työpaikkaani ja työtovereitani siellä, vaikka minulla ei ollut siellä ystäviä. Minulla oli heihin omien sanojeni mukaan asiallisen kohteliaat välit, emme varsinaisesti vihanneet toisiamme, mutta emme toisaalta tulleet oikein hyvin toimeenkaan. Työasioista pystyimme keskustelemaan keskenämme, mutta muuten en heidän kanssaan juurikaan puhunut, vaikka he keskenään puhuivat keskenään vaikka mitä, esim. mitä olivat tehneet viikonloppuna, mitä televisiosta oli tullut edellisenä päivänä, mitä maailmalla tapahtui ja tietenkin juorusivat poissa olevista työtovereista. Varmasti minustakin puhuttiin siellä selkäni takana ties mitä kakkaa.

Minua todella hämmästyttää tämä, että kuinka ikävöin takaisin siihen työpaikkaan, vaikka tiedän, että jos menisin sinne takaisin, niin olisin taas ahdistunut, vatsani olisi luultavasti taas kipeä ja olisin varautunut sen suhteen, että miten muut reagoisivat, kun minä lopetin melko yllättäen siellä työt ja palaisin taas takaisin. Kai sitten on niin, että minä kerta kaikkiaan olen sellainen luonne, että jos joku paikka tulee minulle tutuksi, niin jos en enää käy siellä, niin ikävöin sitä paikkaa, vaikka kyseessä olisi paikka, jossa viihdyn huonosti. Kuitenkin keräsin rohkeutta ottaa lopputilin sieltä ainakin 2-3 vuoden ajan ja luulin, että jos joskus siitä työpaikasta pääsen eroon, niin hypin riemusta.