Sissos, missa vaiheessa muuttui elama niin, etta perhe-elama tarkoittaa sita, etta lapset ja vanhemmat ovat kaiket vapaa-ajat yhdessa?

2 kun sanoo että " velvollisuus" . Tuotakin ihmettelen, että missä vaiheessa sellainen kiva yhdessä olo ja tekeminen esim. lasten ja isovanhempien välillä on muuttunut ikäväksi velvollisuudeksi?

se on lapsille rikkaus! Puhe tulee sellaisten suusta jotka eivät itse kykene luottamaan isovanhempiin tai joilla ei ole luotettavia isovanhempia lapsille.

Eikös näin ole ollut aina?

Vanhempani syntyneet n. vuonna 1950. Meitä lapsia surutta hoidatettiin mummoloissa. Muutenkin lapsenhoito 70-luvulla tehokkaasti ulkoistettiin. Miten nämä avuttomat mummot ja ukit saattaisivatkaan kestää kokonaista vuorokautta lapsen kanssa?

Ainakin omat vanhempani ovat heti paniikissa, kun lapsi itkee: lapsen itku on tukahdutettava keksillä, pullalla tai karkilla. Ja sitten sitä itkua väistellään jatkuvalla leikkimisellä ja muulla laatuajalla. Eihän ne mummoparat jaksa lapsia hoitaa, kun eivät uskalla lastenlastensa vihaa kohdata. Ja miten uskaltaisivatkaan, kun eivät koskaan joutuneet kohtaamaan edes omia lapsiaan?

Vierailija:

Vanhempani syntyneet n. vuonna 1950. Meitä lapsia surutta hoidatettiin mummoloissa. Muutenkin lapsenhoito 70-luvulla tehokkaasti ulkoistettiin. Miten nämä avuttomat mummot ja ukit saattaisivatkaan kestää kokonaista vuorokautta lapsen kanssa?

Ainakin omat vanhempani ovat heti paniikissa, kun lapsi itkee: lapsen itku on tukahdutettava keksillä, pullalla tai karkilla. Ja sitten sitä itkua väistellään jatkuvalla leikkimisellä ja muulla laatuajalla. Eihän ne mummoparat jaksa lapsia hoitaa, kun eivät uskalla lastenlastensa vihaa kohdata. Ja miten uskaltaisivatkaan, kun eivät koskaan joutuneet kohtaamaan edes omia lapsiaan?

Ainoa äidin siskoista joka uskaltaa laittaa lapsille rajoja (minunkin) on se, joka on hoitanut muidenkin siskojen lapset, ja huomaa että se myös oikeasti VIIHTYY lasten kanssa. Toki äitini rakastaa lastenlapsiaan, mutta huomaa että on hiukka hakusassa...

Me muuten olemme myös niitä, jotka viemme mumolaan hoitoon vain tarvitsee: ainakin meidän mummit on työssäkäyviä ja iltaisin on joogaa ja englannintunteja, viikonloppuisin lähtevät " tyttöjen kanssa kuntoutumaan" jne. Eli emme haluaisi turhaan käyttää hoitoapuja...

Itse olen syntynyt -60 luvulla ja minua ei ole mummolassa hoidettu, ehkä siksi että ne olivat niin kaukana. Mieheni on neljä vuotta minua vanhempi ja hän on viettänyt kesät ja lomat joko mummolassa, serkkujen luona tai jossain sukulaisten luona.



Meidän lapsilla ei valitettavasti tällaisia mummoloita ole... omat vanhempani ovat molemmat kuolleet, mieheni isä on kuollut ja mieheni äiti on lähes täyspäiväisesti (viikolla ja viikonloppuina) kiinnitetty hoitamaan mieheni veljen lapsia (13 ja 6 vuotiaat; koulussa ja eskarissa). Mummolle pitää aina soittaa pari viikkoa etukäteen ja sopia päivä, milloin on kotona, jolloin voimme sitten koko perheen voimin mennä mummolaan käymään.



Olisikin ihan mukavaa jos olisi sellainen mummola, jonne lapset voisi viedä nauttimaan elämästä isovanhempiensa kanssa... katkerako? Niinkin voisi sanoa, vaikka ihan hyvin tässä ollaan pärjätty. Eniten harmittaa lasten puolesta

ja toisen puolen mummo hoitaa kun täytyy eli on hoitanut meidän nelivuotiasta kerran



Jos isovanhemmat viestittävät etteivät halua hoitaa meidän lapsia, niin en todellakaan halua heitä sinne hoitoon viedä. Se haluttomuus ei voi olla heijastumatta lapsiin. Omat vanhempani ovat ilmoittaneet, että he ovat omat lapsensa hoitaneet, eivätkä ole enää toisella kierroksella käytettävissä.



Kyllä minä luotan lapseni vain sellaisille hoitajille, jotka edes jollain lailla suhtautuvat siihen myönteisesti.

omat vanhempanikaan eivät meidän lapsia hoida, sanovat aina vaan, että " ette tekään koskaan mummoloissa olleet hoidossa" ja " jokainen omansa hoitakoon" . Meillä siirtyy veren perintönä

Ei missään vaiheessa, se on lapsille rikkaus! Puhe tulee sellaisten suusta jotka eivät itse kykene luottamaan isovanhempiin tai joilla ei ole luotettavia isovanhempia lapsille.

Ikävä kyllä moni asia tuntuu itsestä mukavammalta, jos pystyy kääntämään sen sädekehän kiillotukseksi. Tosin tässähän kaikki myönsivät, ettei vaihtoehtoja

ikävä kyllä

ole. Oikeassa elämässä asia kuitenkin usein puetaan niin, että lapset " halutaan hoitaa ihan itse" . Ja joissakin tapauksissa sitten jopa niin, että toisin tekevät ovat niitä huonoja vanhempia... :-/

Toki rajansa kaikella, eli varmasti joku jatkuvasti tosi pitkää työpäivää tekevä miettii kerran ellei kaksikin ennen kuin vie lapsensa kovin usein vielä viikonlopuiksikin luotansa pe-su pois. Olkoonkin, että paikkana olisi ihana mummolla tai mikä vaan lapsille sinänsä mukava juttu, kyse on silloin kuitenkin nimenomaan

raaskimisesta

aidosti.

Sissos, missä vaiheessa muuttui elämä niin, että perhe-elämä tarkoittaa sitä, että lapset ja vanhemmat ovat kaiket vapaa-ajat yhdessä?

Nykyisinhän perheet viettävät loppujen lopuksi erittäin VÄHÄN aikaa enää kaikki yhdessä... Esim. arkisin saattaa olla, etteivät vanhemmat näe lapsiaan kuin pari tuntia illassa, ja viikonloppuisinkin harrastukset vievät lapsia ja vanhempia milloin mihinkin suuntaan. Kun sitten siihen vielä lisätään " pakollinen laatuaika isovanhempien kanssa" , jää aika vähän sitä perheen yhteistä aikaa enää kuussa.

Siksi itse en kertakaikkiaan vain RAASKI antaa lapsia kovin usein mummolaan yökylään. Välillä toki, ja joskus jopa keskellä viikkoa ennemmin. Me ollaan ratkaistu tuo " ongelma" niin, että tehdään asioita paljon myös KAIKKI yhdessä: meidän perheen lisäksi luistelukentälle lähtevät välillä ukit ja mummit vuorotellen :) Ja muutenkin lapset saavat touhuta mummolassa paljon ilman, että välttämättä jäisivät viikonlopuksi sinne aina yökylään (asuvat lähellä).

paljon yhteisjuttuja isovanhempien kanssa. Toki lapset tulevat isompina olemaan isovanhemmila itsekseenkin. Kun lapset ovat arkipäivät hoidossa jää iltojen lisäksi vain 2 vapaata päivää. Lapset ovat vain kerran pieniä. Ei minulla ole mitään tarvetta lykätä heitä mummolaan yöksi vain siksi että tulisivat läheisiksi. uskon että ovat muutenkin.

Lisäksi vaikka isovanhemmat rakkaita ovatkin on heilläkin vain 2 vapaapäivää viikossa ja omia menoja.

lapsenlapsiaan luokseen hoitoon.



Meillä ainakin mummot ja papat kummaltakin puolelta soittavat ja kysyvät saavatko lapsemme tulla heille päiväksi ja mahdollisesti vielä yökyläänkin siinä samalla. Isovanhemmat siis haluavat viettää aikaa lasten kanssa.

Lapsemme ovat kotihoidossa, joten isän puolen eläkkeellä olevilla isovanhemmilla lapset ovat keskellä viikkoa, ehkä kerran kuussa, yökylässä.

Oma äitini on vielä työelämässä, joten siellä ovat vain viikonloppusin.



Lapset rakastavat muumuja ja pappoja ja menevät heidän luokseen mielellään. Minusta se on ihana rikkaus lasten elämässä.



toki mummut ja papat käyvät ainakin kerran viikossa meillä kylässä lasten kanssa leikkimässä.

Vietämme yhdessä aikaa myös sukulaisten kanssa. Mutta emme jätä lapsia sukulaisille hoidettavaksi (toki joskus hätätapauksissa sukulaisista on hoitoapua).

5 päivää viikossa töissä vaan elivät maatiloilla.

Vaikea sitä on työntää lapsia isovanhemmille kesäksi kun ovat töissä. Ja kyllä hekin kaipaavat lepoa kesäloman aikana, eikä lapsenlapsia kuukaudeksi kesän viettoon, että vanhemmat saisi omaa aikaa kuukauden.

Palkatkaa lapsenvahti MLL:ltä.

eikä enää sitä isoa maataloa, johon puoli sukua kokoontuu kesäajaksi heinäntekoon. Eivätkä miehet enää jääneet kaupunkiin kesäleskiksi, sillä aikaa kun muu perhe on maalla. Eikä kesäisin lähdetty kolmeksi kuukaudeksi lomalle, pakattu koko taloa mukaan ja tultu takaisin vasta syyskuun korvella.



Lapsetkin saatiin nuorempina, joten isovanhemmat olivat vielä 40-60-vuotiaita, virkkuja huolehtimaan myös lastenlapsista. Eikä lapsenlapsista niin huolehdittukaan, kunhan nyt pidettiin kuria ja tarjottiin sapuskaa, uhattiin piiskalla, jos ne riiviöt menivät putoamaan järveen. Ei tarvinnut tarjota virikkeitä, leikkiä, hauskuttaa, huolehtia " viihtymisestä" , etc.



Nythän isovanhemmat ovat enemmänkin 55-80-vuotiaita kun lapsenlapset ovat pieniä. Kiva seitsemänkymppisten ottaa katrasta hoitoon johonkin kuppaiseen eläkeläisboksiin ;D

jossa viihtyvät ja mummi myös viihtyy lapsenlastensa kanssa! 2-3/kertaa kahdessa viikossa isompi yöpyy siellä eikä kyse ole mistään hoitoon tyrkkäämisestä vaan meille vanhemmille aina vaan ilmotetaan suunnitelmista =) Ollaan muutenkin päivittäin tekemisissä ja vietetään aikaa vaikka yhdessä puistoillen, koska mummikin on nuorimpansa kanssa vielä hoitovapaalla ;)

ja ilmoittivat heti ensi töikseen, että eivät ainakaan " sitä" aio hoitaa. Joten ei se ainakaan iästä kiinni ole.

Jokainen hoitakoon omat ongelmansa ja mieluiten hakekoon hyötyä kaikista ihmissuhteistaan. Ja mikä pahinta, suuntaus näyttää vain kasvavan nuoremmissa ikäluokissa. Surullista.

Vierailija:

Vanhempani syntyneet n. vuonna 1950. Meitä lapsia surutta hoidatettiin mummoloissa. Muutenkin lapsenhoito 70-luvulla tehokkaasti ulkoistettiin. Miten nämä avuttomat mummot ja ukit saattaisivatkaan kestää kokonaista vuorokautta lapsen kanssa?

Ainakin omat vanhempani ovat heti paniikissa, kun lapsi itkee: lapsen itku on tukahdutettava keksillä, pullalla tai karkilla. Ja sitten sitä itkua väistellään jatkuvalla leikkimisellä ja muulla laatuajalla. Eihän ne mummoparat jaksa lapsia hoitaa, kun eivät uskalla lastenlastensa vihaa kohdata. Ja miten uskaltaisivatkaan, kun eivät koskaan joutuneet kohtaamaan edes omia lapsiaan?