Tein persoonallisen hakemuksen ja CV:n ja saan niiden perusteella jonkin verran kutsuja haastatteluihin, mutta olen niissä täysin paska. Mitä teen?
Oli vaikea muotoilla otsikkoa, mutta toki teen eri hakemuksen eri paikkaan, mutta ulkomuodon pidän samana. Itse asiaan, pilaan kaiken haastatteluissa. Miten niissä voi olla hyvä? Olen kokeillut kahta taktiikkaa, toisessa valmistaudun todella hyvin, otan selvää firmasta ja harjoittelen vastauksia kysymyksiin ja toisessa menen vain paikalle ja improvisoin - kumpikaan ei tehoa. Haastatteluissa minusta tulee todella rauhallinen, "flegmaattinen", hissukka, joka unohtaa kaiken, mitä on harjoitellut. En osaa näyttää innostuneelta, energiseltä tai sosiaaliselta. Minussa löytyy persoonaa, mutta en saa sitä näkyviin haastatteluissa. Tuon sen paremmin esiin esimerkiksi juuri hakemuksella, mutta se ei riitä. Olen niin tylsänoloinen niissä, että ihme että haastattelija pysyy hereillä. Menen myös usein lukkoon ja paniikkiin enkä keksi kysymykseen mitään vastausta. Miten näissä voi kehittyä?
Kommentit (17)
Minäkin pääsen hyvin haastatteluihin mutta siihen se sitten tyssääkin. Olen ollut nyt jo vuoden työttömänä yt-neuvotteluiden seurauksena. Alkaa epätoivo iskeä.
Mulle käy niin, että kun pääsen haastatteluun, saan paikan. Hakemuksenikin on toki hyvä. Jostain syystä onnistun haastatteluissa hyvin ja osaan antaa työpaikkaa nähden oikean vaikutelmankin.
Mutta sitten olen lopulta ihan paska työntekijä. Mikäs siihen neuvoksi?
Vierailija kirjoitti:
Mulle käy niin, että kun pääsen haastatteluun, saan paikan. Hakemuksenikin on toki hyvä. Jostain syystä onnistun haastatteluissa hyvin ja osaan antaa työpaikkaa nähden oikean vaikutelmankin.
Mutta sitten olen lopulta ihan paska työntekijä. Mikäs siihen neuvoksi?
Kolmonen jatkaa: Mun olis varmaan pitänyt pyrkiä alunperin näyttelijäksi :(
Voisitko harjotella haastettelua tuttujesi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Voisitko harjotella haastettelua tuttujesi kanssa?
haastattelua
Harjoittelemalla oppii.
Vierailija kirjoitti:
Hae sellaista työtä mistä oikeasti olet kiinnostunut, niin pärjäät paremmin.
Ei se oikein ole mahdollista tässä työllisyystilanteessa. Toki mielelläni tekisin töitä, joista olen aidosti kiinnostunut, kukapa ei. Olen löytänyt itselleni sopivan työn, mihin on kiva mennä töihin, mutta alalla ei ole työpaikkoja. Täytyy siksi hakea kaikkea mahdollista työtä.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko harjotella haastettelua tuttujesi kanssa?
Ei se oikein auta, kun tuttujen kanssa ei ole sitä ahdistavaa haastattelutunnelmaa. Osaan kotona vastata kysymyksiin, mutta se tilanne on niin pelottava, että jäädyn aina.
Miksi pitää syrjiä hiljaisia ihmisiä joille työpaikka on tärkeä että jännittää ja keksiä vielä tuollainen haukkumanimi "hissukka"
Käyttäjä1849 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko harjotella haastettelua tuttujesi kanssa?
Ei se oikein auta, kun tuttujen kanssa ei ole sitä ahdistavaa haastattelutunnelmaa. Osaan kotona vastata kysymyksiin, mutta se tilanne on niin pelottava, että jäädyn aina.
Suosittelen silti harjoittelua, koska opit joka haastattelussa jotain.
Auttaisiko rentoutuminen tai liikunta ennen haastatteluja eli keino, joka rauhoittaa sinua.
Täällä rekrytoiva esimies: Rauhallisuus on ihan hyvä, jännittäminenkin luonnollista. Flegmaattisuus ei. Ei ole pakko näyttää energiseltä eikä sosiaaliseltakaan (riippuu sitten vähän ehkä työstä). Ihan hyvin voi sanoa haastattelutilanteessa ääneenkin, että nyt jännittää. Näkeehän se haastattelija sen muutenkin! Se, että sanottaa ääneen jännittämisensä, helpottaa sitä jännittämistä yleensä merkittävästi. Samoin voi sanoa, että nyt pitää miettiä uudelleen, unohdin mitä piti sanoa. Nämä ovat myös sellaisia inhimillisiä piirteitä, mistä yleensä kyllä tykätään.
Esittäminen, tekopirteys yms on feikkiä, jonka myös näkee. Kannattaa vaan olla mahdollisimman oma itsensä ja tosiaan rehellisesti ihan todeta jos kompuroi.
Jos haastattelussa vaikutit laimealta, lähetä perään sähköposti, jossa vakuutat kiinnostustasi ja selvennät jonkin asian, joka mielestäsi jäi sanomatta haastattelussa. Esim. "Oli mukava jutella kanssasi tänään ja olen todella kiinnostunut tehtävästä. Puhuimme asiasta X ja en haastattelutilanteessa huomannut sanoa , että..."
Itse otan myös 10 mg Propralia ennen haastattelua. Se vähentää hermostuneisuuden fyysisiä oireita (kuten tärinää :D) ja rentouttaa oloa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä rekrytoiva esimies: Rauhallisuus on ihan hyvä, jännittäminenkin luonnollista. Flegmaattisuus ei. Ei ole pakko näyttää energiseltä eikä sosiaaliseltakaan (riippuu sitten vähän ehkä työstä). Ihan hyvin voi sanoa haastattelutilanteessa ääneenkin, että nyt jännittää. Näkeehän se haastattelija sen muutenkin! Se, että sanottaa ääneen jännittämisensä, helpottaa sitä jännittämistä yleensä merkittävästi. Samoin voi sanoa, että nyt pitää miettiä uudelleen, unohdin mitä piti sanoa. Nämä ovat myös sellaisia inhimillisiä piirteitä, mistä yleensä kyllä tykätään.
Esittäminen, tekopirteys yms on feikkiä, jonka myös näkee. Kannattaa vaan olla mahdollisimman oma itsensä ja tosiaan rehellisesti ihan todeta jos kompuroi.
Kiitos vinkeistä. Tuntuu silti, että ne tekopirteät (tai jotkut varmaan oikeasti on niin pirteäitä) ja päällepäsmärit vievät aina työt. Tuntuu, että inrtroverttisuudella, rauhallisuudella ja hiljaisella olemuksella ei tee enää mtn, kun työpaikoista kilpailee niin moni ihminen.
Meillä on te-toimistossa mahdollisuus harjoitella haastatteluja eli voi varata ajan työnhaun sparraamiseen, työnhakuun erikoistunut yritys sitten opettaa, miten haastattelussa toimia, mitä tekee väärin tai voisi tehdä toisin. Hyvin tehokasta. Harmi, että se on te-toimiston ilmaispalvelu, niistähän ei saisi puhua hyvää.
Rauhallisuus tuntuu olevan nounou työpaikkoja hakiessa.. Ellei ole joku hautuumaan vartija.
Itse sain viimeksi palautetta että pitäisi olla jotenkin "dynaamisempi"
Minäkin olen taitavampi ilmaisemaan itseäni kirjallisesti kuin puhuen. Onneksi viime työhaastattelussa oli tutut haastattelijat joten sain odotetustikin paikan.
Hae sellaista työtä mistä oikeasti olet kiinnostunut, niin pärjäät paremmin.