Uskallatko pieraista kumppanisi edessä?

Kyllä, aina. Yhteiseloa takana 18v.

Joo, uskallan. Olen myös uskaltanut synnyttää hänen katsellessaan.

No todellakin. Kauheeta jos pitäis aina pidätellä:D

Minä pieraisen irtosuhteissakin jos pierettää.

Uskallan, mutta en tee niin. Ei kuulu hyviin tapoihin piereskellä muiden edessä, ja kunnioitan kumppaniani yhtä paljon kuin muitakin ihmisiä. En ymmärrä miksi kukaan haluaisi ehdoin tahdoin altistaa toisen piereskelylle ja hajuille. Toivottavasti suhteeni ei koskaan vajoa sellaiselle tasolle.

Kyllä uskallan ja joskus niinkin härskisti että päästä kiinni ja painan hänen nenukin niin syvälle vakoon kun menee ja sitten suolistokaasut ilmoille

Joo ei se ole uskalluksesta kiinni, mutta yritän kuitenkin ylläpitää joitakin hyviä tapoja.

Vierailija kirjoitti:

Joo ei se ole uskalluksesta kiinni, mutta yritän kuitenkin ylläpitää joitakin hyviä tapoja.

TÄMÄ. En piereskele muidenkaan ihmisten lähettyvillä ihan hyvin käytöstapojen takia. Miksi mieheni olisi yhtään sen arvottomampi kuin muut ihmiset?

Käytöstapoja löytyy myös täältä, en todellakaan piere kenenkään läsnäollessa. Miksi tosiaan kukaan haluaisi toisten suolikaasuja haistella...? Yhteiseloa takana 15 vuotta, 3 lasta. Kunnioituksen puutetta ja moukkamaisuutta piereskellä _kenenkään_ lähettyvillä.

Jos vahingossa pääsisi pieru, en häpeäisi asiaa, mutta en todellakaan tahallaan piereskele avomieheni edessä. Jos pahasti pierettää niin menen vessaan. Kuten joku jo sanoikin, miksi kunnioittaisin häntä vähemmän kuin muita ihmisiä ja päästelisin pahanhajuisia kaasuja hänen haisteltavaksi? En haluaisi että hänkään ryhtyisi seurassani töräyttelemään.

Ollaan oltu yhdessä 7 vuotta ja selvitty mm. ruokamyrkytyksestä jossa molemmat oltiin pienessä Vietnamilaisessa hotellihuoneessa jumissa samalla kun ripuli ja oksennus lensi molemmilta. Hävettävää ei ole tässä suhteessa jäljellä tippaakaan, mutta se ei tarkoita että ruvettaisiin varta vasten sikailemaan. Ällöttävää ja huonotapaista.

Kyllä kai "uskaltaisin", mutta en vain halua. 

Kuulun kyllä siihen vähemmistöön, joita ei juurikaan pieretä. Eli äärettömän harvoin tulee tilannetta, että edes tuntisin tarvetta pieraista. En ole millekään allerginen, en laktoosi-intolerantikko tms. 

Syön maltillisesti terveellistä ruokaa hurahtamatta johonkin papu-soija- kaali -dieetteihin. 

Eli ei yksin kertaisesti ole mitään tarvetta. 

Ei kumppanikaan. Vahinko on vahinko, mutta kokisin häneltä todella moukkamaisena piereskellä seurassa, vaikka se olisin vain minä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei se ole uskalluksesta kiinni, mutta yritän kuitenkin ylläpitää joitakin hyviä tapoja.

TÄMÄ. En piereskele muidenkaan ihmisten lähettyvillä ihan hyvin käytöstapojen takia. Miksi mieheni olisi yhtään sen arvottomampi kuin muut ihmiset?

Nämä sikailuasiat ovat vähän sellaisia, että varsin hyvin tulisin naisena  toimeen ilman niitäkin. Mutta kun niin moni mies on "sika" - ja sitä pörinää alkaa kuulua suusta ja perseestä jossain välissä seurustelua. Pakkohan siihen on vastata samalla mitalla koska yleensä huomautus ei auta vaan aina tulee niitä "vahinkoja". Taitaa olla muuten samalla ainoa keino hillitä miesten sikailua edes hiukan, koska varmasti ne huomaa ettei se nyt mitään miellyttävää ole kuunnella toisen töräytyksiä. Melkein tosin sanoisin että joku röyhtäys ruokapöydässä on hirveämpi kuin pieru vaikkapa toisen ollessa pienen matkan päässä eri huoneessa.  Kaverin mies pieree kuin sika mutta kun kaverini (nainen) joskus todella harvoin puolivahingossa päästää niin mies valittaa kovasti miten naisten ei sovi piereskellä ym. Itse haisee kuin sika ja naisen pitäisi sitten olla kuin prinsessa... tätä en käsitä.

Eli vastaus alkuperäiseen kysymykseen: kyllä piereskelen ja perustelut tuli perästä ;=)