Lapsi+kaveri ja äiti ihmeissään
Tilanne on seuraava.
Asumme samassa talossa, tytöt ovat juuri aloittaneet koulun, mutta tunteneet toisensa noin 3vuotiaasta. Suhde on ollut aina haasteellinen. Tyttäreni on herkkä ja lempeä luonteinen, kaveri taas vähän "kohlo" ja sosiaalisesti kömpelö. Alusta asti suhde on ollut epätasapainossa, kaveri kiristää, uhkailee, haukkuu yms jatkuvasti tytärtäni, joka kuitenkin on hakeutunut leikkimään yhdessä kaverin kanssa. Olen ohjannut, tukenut, keskustellut, yrittänyt auttaa kaikin tavoin, jotta heillä sujuisi paremmin, koska tyttäreni kuitenkin on halunnut hänen kanssaan aikaa viettää. Välillä meni jo aika kivasti, vaikka selvästi tyttärelläni on luottamuspula kaveria kohtaan ja minua tarvitaan paljon tukemaan suhdetta.
Nyt tyttäreni on alkanut viettää enemmän aikaa yhden toisen tytön kanssa, joka myös asuu talossamme ja on aloittanut koulun. Hän muuttaa pian pois, mutta jatkaa samassa koulussa ja iltiksessä. Tämän kaverin kanssa lähennyttyä toinen kaveri on jäänyt vähän varjoon (ja kesäloman aikana meni paljon aikatauluja ristiin, joten tämä 1. kaveri on leikkinyt enemmän siskonsa ja sen kavereiden kanssa), mikä tuo selvää mustasukkaisuutta ja tilanne on kääntynyt huolestuttavasti taas negatiiviseen kommunikointiin.
Kaverin perhe ei ole kovin keskustelevaa, lapset saavat kyllä kovia rangaistuksia (yhdestä myöhästymisestä viikko arestia), mutta keskustelua ei taida olla. Mä olen keskustellut asiasta vanhempien kanssa ja ne on sitä mieltä et lapset ovat sellaisia eikä sille voi mitään. olen jutellut tyttöjen kanssa ja kannustanut tytärtäni olemaan kiva ja huomioimaan myös vanhempaa kaveria yms, mut tänään taas sain itkuisen puhelun aamulla ku kaveri oli haukkunut koko koulumatkan ja koulun pihalla heti jättänyt yksin ja menny siskonsa kanssa.
En tiedä mitä tässä enää tekisi. Tietääkö joku muu?
Kommentit (12)
Kysyin häneltä, mikä olisi paras ratkaisu ja hän vastasi että "mun pitäisi varmaan yrittää olla enemmän sen ystävä, mutta se on vaikeaa kun toinen kaveri ei tykkää siitä vaikka sanoo että tykkää". Sydäntä raastaa..
Minä en ole koskaan ihan täysin ymmärtänyt miksi vanhempien pitää mennä sorkkimaan väliin lasten kaverikuvioihin..
Miksi sinä haluat kannustaa tytärtäsi tällaiseen "kaveri"suhteeseen? Hienoa, että opetat hänelle, että muita pitää arvostaa ja olla kiva ja mukava, mutta kyllä pitäisi myös opettaa arvostamaan itseään. Ei tuollaista käytöstä tarvitse toiselta sietää ja olla aina vain kiva ja mukava.
Koska lapset harjoittelevat kaveritaitoja ja tarvitsevat siihen aikuisen ohjausta. Jos kaikki vähän "sorkkisivat" ja ohjaisivat niin ehkä lapset eivät olisi niin ilkeitä toisilleen.
Koska kaveri asuu ihan naapurissa ja he kuitenkin haluavat leikkiä yhdessä. Jotain hyvää siis suhteessa on.
Mä olen ihan kylmästi sanonut esikoiselle, että jos kaveri sanoo ilkeitä asioita ja aiheuttaa pahan mielen, niin sen kanssa ei tarvitse eikä edes kuulu olla. Että kohtelias kuuluu olla kaikille, mutta voi kieltäytyä viettämästä aikaa sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa tulee paha mieli.
Jos kyse on 7-vuotiaista, ja lapsi on ahdistunut, niin voisin jopa itse sanoa, että nyt ei sovi leikit tämän naapurin kanssa, järjestäisin vaikka jotain perheen yhteistä menoa tms. ja katsoisin helpottuuko lapsen olo vai haluaako hän aidosti leikkiä tämän ekan kaverin kanssa.
Ota tämä 1. kaveri teille kotiin "palaveriin" ja puhu suoraan lapselle niin että molemmat tytöt ovat paikalla ja saavat sanoa myös oman mielipiteensä. Ota aikuisen rooli ja sanot tiukasti että tällainen käytös ei käy ja jos hän jatkossa aikoo olla tyttäresi seurassa on käytöksen muututtava. Sanot että seuraat tilannetta ja jos tilanne ei muutu, kiellät yhteydenpidon. Voihan olla että tämän lapsen kotona ei ole oikeanlaisia rajoja ja itse asiassa lapsi niitä kaipaakin. Kerro myös positiivisia asioita jos sellaisia tässä kaverisuhteessa on ja kannusta parempaan käytökseen. Tarjoa vaikka pienet herkut ja luo tiukasta sanomasta huolimatta lapsia kunnioittava ilmapiiri.
Jo pienetkin lapset osaavat olla todella kieroja ja manipuloijia.
Meillä oli aikanaan yksi "ystävä " joka mustasukkaisesti halusi omia tyttäreni ja mm. kerran kasteli suihkulla tyttäreni ulkovaatteet kun hän oli aikeissa lähteä toisen kaverin luo.
Nämä eivät ole ihan helppoja juttuja, aikuisena joskus saa ihmetellä miten monimutkaisia voivat pientenkin lasten kaverisuhteet olla.
Onpa vaikeaa, kannattaa muistaa että se muuttava kaveri saattaa vaihtaa koulua kuitenkin ensi syksyllä jos asuu kauempana.
Itse sanoisin että älkää riidelkö, ei kuitenkaan kannata puuttua liikaa.
Kannatan että kavreita on useampia.
Kaksi lasta mulla ja poikia niin en ole koskaan kokenut riitoja kavereiden kanssa ja nyt pojat jo 13 ja 16v. Että jotain hyvää parjatuissa pojissakin on.
Toisella tytöllä on varmasti kurja olo kun ei osaa olla hyvä kaveri ja nyt sitten vaistoaa että on jäämässä yksin tyttösi hakeutuessa muiden seuraan.
Lapset eivät osaa käsitellä näitä pettymyksiä rakentavasti, vaikka se aikuisesta tuntuukin käsittämättömältä.
Myötätuntoa sosiaalisesti kömpelölle pienelle tytölle. Onnistuisiko, sellainen että ottaisit vaikka tämän tytön opettajaan yhteyttä ja kertoisit tilanteesta, kerran tytön perhe ei pysty kanssasi rakentavaan keskusteluun.
Kiitos asiallisista ja hyvistä neuvoista!
Sain perheen kanssa puheyhteyden, he tiedostavat ongelman ja ovat puhuneet lapsen kanssa ja ongelmia on myös muiden lasten suhteen koulussa, josta opettajan kanssa tekevät yhteistyötä.
Sovimme perheen kanssa, että sanon tyttärelleni, että jos on huonoa käytöstä voi sanoa että nyt ei leiki, vaan sitten ku kaveri on paremmalla tuulella ja osaa olla kiva. Sovimme myös että juttelemme tyttöjen kanssa yhdessä ja sovimme miten toimitaan. Nyt on ehkä parempi pitääkin vähän etäisyyttä että kaikki voi rauhoittua.
Tosi vaikeeta, jos sun tyttösi ei suostu "hylkäämään" tätä pahoinpitelevää "ystävää" ja viettää aikaa muiden kavereiden kanssa.