Lue keskustelun säännöt.
Anopin kunnioitus
21.08.2017 |
Olen ollut kauan naimisissa hyvän miehen kanssa. Tämä tulee hyvin toimeen omaisteni kanssa ja siksi olen myös pitänyt suuni kiinni anopin kiukunpurkausten jälkeen. Olen käynyt yksinkin katsomassa anoppia ja pitänyt seuraa kun tämä oli sairas. Yrittänyt löytää neutraaleja keskusteluaiheita. Eli samani kasvatuksen perusteella käyttäytynyt hyvin itseäni 30 v vanhempaa kohtaan.
Anoppi oli mustasukkainen pojastaan. Anoppi paheksui akateemisia opintojamme ja paheksui koulutettuja vanhempiani hienostoksi ivaillen. Anoppi sanoi minua lihavaksi rumaksi ja lapsiamme neekereiksi vaikka heillä on vain tumma tukka. Neekereitä hän ei ulkoiluttanut. A oppi kehuu aina itseään koko Suomi muuten on kyvytön. Kuha Mietoa ihailee ja Hertta Kuusista ja Taisto Sinisaloa.
Kommentit (8)
Jokaista ihmistä pitää kunnioittaa. Myös anoppia, ja vaikka olisi hölmö ja ikävä ihminenkin, on silti ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään olen itsekin anoppi ja kiitos oman hankalan ja ilkeän anoppini olen pyrkinyt olemaan tosi mukava ja kiva anoppi. Autan lastenhoidossa kun tarvitaan. Kun on merkkipäiviä kysyn ensiksi mitä tarvitaan ja ostan lahjoja sen mukaan. Hyvin ollaan tultu toimeen miniöitten kanssa ja usein vierailevat meillä ihan mielellään.
Näissä keskusteluissa minua aina kummastuttaa miehen kantaaottamattomuus ja se, ettei miehen suhtautumisesta äitinsä ongelmakäyttäytymiseen yleensä edes mainita. Luulisi, että mies "komentaisi" äitiään, joka haukkuu ja haastaa riitaa hänen vaimonsa kanssa?
Minun kiltti mieheni ei halunnut ottaa jutuksi äitinsä kanssa asiaa ollenkaan. Minä vain ymmärrän asioita väärin.
Pisti silmään tuo, että anoppisi sanoo sinua lihavaksi ja rumaksi. Oman käsitykseni mukaan tuo menee jo jonkinlaisen mielenterveyssairauden puolelle. Miehesi kuuluisi ehdottomasti kehoittaa häntä hakemaan ammattiapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pisti silmään tuo, että anoppisi sanoo sinua lihavaksi ja rumaksi. Oman käsitykseni mukaan tuo menee jo jonkinlaisen mielenterveyssairauden puolelle. Miehesi kuuluisi ehdottomasti kehoittaa häntä hakemaan ammattiapua.
Kyllä. Monilla lihavilla ja rumilla on mielenterveysongelmia. Hae siis pikimmiten apua.
Hyvin olet jaksanut sietää v-mäistä anoppiasi! Ihan sama mulla. Toistaiseksi olen pitänyt suuni kiinni ja avointa riitaa ei ole koskaan syntynyt. Muutama kerta vuodessa riittää kun tapaamme, vaikka asumme samassa kaupungissa ja välimatkaa muutama kilometri. Pari viikkoa sitten tapasimme ja vieläkin niin kiukuttaa monet sen ämmän sanomiset!!!
Olemme kaikki erilaisia ihmisiä. Meillä on erilaiset lähtökohdat ja perheet, joihin synnymme. Opimme lapsuudenkodeista tapoja ja jopa mielipiteitä, joita kunnioitamme. Sinullakin on hyvä kasvatus, kun olet jaksanut käyttäytyä hyvin, vaikka paskaa tulee niskaan.
Jokainen olemme yksilöitä ja kaikki eivät vaan pysty ymmärtämään, että jotkut toimivat erilailla. Varmasti anopillasikin on jonkinlainen alemmuudentunne, koska sinut ja perheesi kokee hienostoksi.