Kuolema ei pelota, tulevaisuus ahdistaa

Tiedän, olen nuori. Mutta ei, tämä ei ole mitään teini kiukuttelua. Yläasteella olin usein iloinen, aika huoleton ja kouluun oli mukava mennä. Aloitin juuri lukion ensimmäisen vuoden ja koulussa olen ollut noin viikon verran, mutta ahistaa jo nyt. Ahistaa tulevat kokeet ja ylioppilaskirjoitukset (vaikka niihin on reilut kaksi vuotta). En ollut ikinä loistava koulussa, mutta pärjäsin. Kuitenkin tuntuu etten tule millään selviämään lukiosta. Ahistaa tulevaisuus. Ensin luen ja opiskelen suurinpiirtein seitsemän vuotta ja mitä sitten? Sitten saan vasta ammatin ja sitä samaa duunia pitäisi tehdä loppuelämänsä. Jotenkin oon tosi uupunut, en jaksaisi opiskella ns. turhaan. Tulevaisuus ei "innosta" ja olen monesti miettinyt jos kuolisin eikä minua pelota tai ahdista se ajatus. Jotenkin se, että päästäisi irti kaikesta lopullisesti kuulostaa houkuttavalta ja helpolta. Minulla ei ole masennusta, ehkä kaipaisin vaan jotain tsemppiä tai iloa opiskeluun. Mitä minun kannattaisi tehdä, jotta saisin motivaatioa opiskeluun ja tulevaisuuteen? Onko joku ollut samassa tilanteessa?