Millaisessa pilvilinnassa elää ihminen, joka surkuttelee lasten kasvamista?

Niin, kyllä minä ainakin haluan, että lapseni kasvavat ja kehittyvät normaalisti.

Olihan se joskus haikeaa, kun vauvan tuhistessa kainalossa tajusi, että tätä ei enää koskaan saa takaisin. Ei se enää onnistu silloin, kun lapsi alkaa lähestyä kolmeakymmentä. Tai onnistuu, mutta ei tunnu samalta.

Haikeus lasten kasvamisesta on ihan normaalia, eikä ole millään tavalla vittuilua niille, joiden lapset eivät kehity normaalisti ja muuta omilleen. 

Aikansa kutakin.