Lue keskustelun säännöt.
Parantuneet bulimiaa tai ahmimishäiriötä sairastaneet!
12.08.2017 |
Kertokaa kokemuksianne parantumisprosessista, kuinka lopulta onnistuitte ja mitkä asiat auttoivat teitä matkallanne, sekä tämän päivän "fiiliksiä" kun katsoo menneeseen.
Kommentit (2)
Hankkiuduin eroon ulkonäköpakkomielteestäni ja koko silloisesta tuttavapiiristäni ja aloitin uuden elämän toisaalla. Ei ihan näin suoraviivaisesti, mutta tiivistetysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahmimishäiriöni hiipui hiljalleen pois, kun masennus syveni ja elämästä tuli hyvin kiireistä opiskeluineen ja töineen. Kun aika menee töissä, koulussa ja harrastuksissa, ei vaan ehdi ahmimaan. Paitsi viikonloppuisin, mutta silloin lääkitsin masennustani ryyppäämällä. Silloin tuli tietysti syötyä enemmän, mutta kännissä ei tullut niinkään ahmimisoloa vaan lähinnä suolanhimo.
En kyllä suosittele. Alkoa olen vähentänyt mutta vain koska se teki hallaa iholle ja painolle. Vieläkin jos tulee paska olo, olen yksin eikä ole mielekästä tekemistä, tekisi mieli mussuttaa vain tavan vuoksi. Siihenkin on auttanut se, etten säilytä kokona yhtään mitään epäterveellistä. Ahmintani keskittyy lähinnä sipseihin, dippeihin, pitsaan, juustomakaronimössöön ynnä muihin suolaisiin ja rasvaisiin hiilareihin. Puuro- ja munakastarvikkeet ovat aina kaapissa, mutta ne eivät tyydytä mättöhimoja niin ei tule sitten mätettyäkään.