Naapurien tervehtiminen - kyllä vai ei?
Kerrostalossa asuminen ja sen asukkaiden vaihtelevat tavat jaksavat hämmästyttää ja kummastuttaa. En ole vuosien asumisen jälkeenkään oikein selvillä etiketistä ja tarvitsen apua. Kuuluuko naapuria tervehtiä, jos satutaan samaan aikaan rappukäytävään tai pihalle? Käsitykseni on, että tervehtiminen on kohteliasta. Olemmehan naapureita, näemme usein, ja talon asiat ovat yhteisiä. Kokemukseni on, että jotkut tervehtivät, toiset eivät. Jotkut tervehtivät iloisesti, jotkut välttelevästi ja tuskin kuuluvasti. Joku lakkaa tervehtimästä. Joku ei ensimmäisen vuoden aikana tervehdi kertaakaan ja sitten yhtäkkiä tervehtii ja odottaa vastausta. Tervehtiminen tai tervehtimättä jättäminen tuntuu välillä joltain peliltä, jonka sääntöjä en ymmärrä. Olen alkanut miettiä, että lopetan kaikkien tervehtimisen, koska ilmeisesti tervehtiminen (tai se että minä tervehdin) rasittaa ihmisiä. Olen kyllästynyt mulkoiluun ja epäluuloisiin katseisiin.
Kommentit (19)
Ei kunnan talossa tarvitse tervehtiä , mutta omistusasunnossa kyllä!
Tervehdin kaikkia!
Oli hän sitten vaikka postinkantaja tai satunnainen vieras. Minulle ihan automaattinen ele tämä.
Kaikkia rapussa tai sen läheisyydessä olevia tervehdin. En ole huomannut mitään ongelmaa näin toimiessa.
Onhan se tietysti kohteliasta. Itse aina vastaan tervehdykseen ihan reippaasti mutta en uskalla tervehtiä oma-aloitteisesti eikä mua haittaa jos muut ei tervehdi mua.
Tervehtiminen rapussa tai pihalla kuuluu normaaleihin käytöstapoihin. Kaikki eivät tervehdi ja näin voi toki toimia, mutta epäkohteliasta se on.
Itse tervehdin aina kaikkia enkä vaivaa päätäni asialla sen kummemmin.
Totta kai Hei
Eipaljon vaadi vaivaa.
Kuka ei tervehdi on aika mäntti.
Saksassa tervehdittiin koko pihakunta, en tuntenut kuin murto-osan vastaantulijoista pihassa.
Kannattaa tervehtiä ja jutella naapureille. Paljon suurempi kynnyt tehdä valitus satunnaisista uudenvuodenbileistä, jos olet tuttu.
Hyvä nyrkkisääntö on että KOSKAAN ei mene pieleen jos tervehtii.
On kuitenkin paras tottua siihen että kaikki ei vastaa. Mutta ei se mitään. Tervehtimisessä ei silti ole mitään noloa.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Totta kai varmasti jokaine joskus on vuorollaan niin ajatuksissaan, ettei huomaa tai näe kun toinen vaikka sitten tervehtii mutta yleisemmin sanosin, että tervehtiminen on tapa, joka erottaa sen kuka on juntti ja kuka ei.
En minä sinusta tiedä, mutta täällä meillä maaseudulla tervehditään kaikkia oli tuttu tai tuntematon. Pieni hymy ja huomenta/päivää kauppareissulla mummelille tai kelle vaan ei maksa paljoa vaivaa. Naapureita tervehditään aina, eikä se ole velvollisuus vaan kuuluu hyviin tapoihin. Vietetään myös naapureiden kanssa paljon aikaa keskenämme, juniorit ja seniorit sulassa sovussa.
N28
Se on muuten "naapureiden" eikä "naapurien".
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten "naapureiden" eikä "naapurien".
Kumpikin on oikein, samoin naapureitten.
Kyllä meillä tervehditään ja joskus vaihdetaan pari sanaa. Kaikki ollaan kyllä omistajia.
Vierailija kirjoitti:
Tervehdin kaikkia!
Oli hän sitten vaikka postinkantaja tai satunnainen vieras. Minulle ihan automaattinen ele tämä.
Kaikkia rapussa tai sen läheisyydessä olevia tervehdin. En ole huomannut mitään ongelmaa näin toimiessa.
- -
Sama täällä!
- En tosin jää jauhamaan joutavia ihan täysin vieraiden kanssa!
Lähtökohtaisesti kyllä. Kuitenkin hienotunteisesti niin, ettei "pakota" ketään vastaamaan pitkällä vokaalin venytyksellä, pysähtymisellä ja tuijotuksella.
Yleensä tervehtimiseen vaikuttaa se minkä kokoinen kerrostalo on ja miten tiheästi asukkaat vaihtuu. Lisäksi vielä ymmärtävätkö ne mitä niille sanoo.
Esim omassa talossa on paljon monikielisiä, eikä ne tajua, ne puhuu omaa kieltään.
Olen aina kuin en näkisi ketään ja kun asun alakerroksessa, niin ei tarvitse tupata hissiin kenenkään kanssa.
Jos ne tervetsii ensin, niin saatan murahtaa jotain epämääräistä.