Kukaan äiti ei rakasta jokaista lastaan yhtä paljon

Selvä!

Höpö höpö. Neljä on ja kaikkia yhtä paljon olen rakastanut. Nyt jo isoja ja joku elämäntilanteensa vuoksi on läheisempi/läheisemmässä yhteydessä. Mutta kautta vuosien ovat olleet yhtä rakkaita.

Tämän takia yksilapsisuus on se suotavin perhemuoto.

Olen miettinyt asiaa jonkin verran sattuneesta syystä. Esikoiseni sai alkunsa rakastavassa suhteessa, toinen tappeluriitelysuhteessa. Mun on ollut huomattavasti helpompi kiintyä ekan suhteen hedelmään. Tosin hän on myös ollut kaikin puolin helpompi lapsi. Toki rakastan toistakin pikku vilperiä :)

Tottakai rakastaa. Jokainen lapsi on ollut äitinsä kohdussa samalla tavalla ja ollut pieni vauva. Ei ole mitenkään mahdollista että toista vauvaa rakastaa ja toista ei. Isona lapsena lapset ovat erilaisia, mutta yhtä kaikki heitä rakastaa koska he ovat sinun itsesi tekemiä omia lapsiasi.

Todella sairas pitää äidin olla jos ei rakasta lapsiaan yhtä paljon.

Tjaa,a. Saattaa se noinkin olla. Mutta miksi pitäsikään. Olisi kummallista jos äiti seuraisi sekunttikellon tarkkuudella tai millä lie avulla yrittäsi pitää huolen, että (ns.) rakastaa kaikkia lapsiaan yhtä paljon. Eikö se ole tarpeeksi, että rakastaa kuitenkin kaikkia, ketään erityisesti nostamatta muiden ylä tai alapuolelle ja pyrkii mahdollisuuksien mukaan tasapuolisuuteen ja yhdenvertaiseen kohteluun, ellei mitään eritysitä syytä ilmene, että olsi oikeutettu kohtelemaan jotain lasta vähemmän huomaavaisesti. - Jos esimerkiks yksi aikuinen lapsi (tosin kun mahd. muut sisarukset) käyttäytyy esimerkiksi äitiään kohtaan hyvin agressiivisesti ja väkivaltaisesti, niin ei minusta äidin tarvitse loputtomasti satutttaa itseään alistamalla itsensä lapsen mukiloitavaksi ja luulla, että rakkaus kyllä tyrehdyttää veren vuodot, parantaa mustelmat ja saa katkenneet luut ehjäksi.  

Vaikea sanoa kun siihen ei ole mittareita.

Rakastan poikaani yli kaiken koska hän on esikoinen ja ainoa poikani. Rakastan vanhinta tytärtäni yli kaiken koska hän on ensimmäinen tyttö perheessä ja pitkään luulin että myös kuopus. Rakastan toista tytärtäni yli kaiken koska hän syntyi vuosia edellisten jälkeen ilahduttamaan meitä - luulin että nyt on viimeinen. Rakastan kuopustyttöä yli kaiken koska hän on vielä tässä kotona meitä ilahduttamassa, kaikkien silmäterä.

Kaikki lapset ovat erilaisia, niin persoonaltaan kuin ulkonäöltäänkin. Ihania. Sillä ei ole ollut merkitystä onko ollut vauvana/taaperona helppo vai vaikea.

Yritän kaikessa olla tasapuolinen. Jos jotain on autettu rahallisesti myös toiset ovat saaneet saman summan tarvitsivat tai eivät. Kaikkien kanssa pidetään saman verran yhteyttä. Toki jos jollain lapsella on ollut ongelmia tai huolia hän on hetkellisesti saanut enemmän huomiota ja tukea mutta sama toimii jokaisen kohdalla.