Onko epäilyttävää, kun tapaamani mukava mies liikkuu aina yksinään?

Minäkin liikun yksinään eikä mulla ole kavereita. Joskus makasin vain kotona, mutta jossain kohtaa ajattelin, että helvettiä mikä minua estää nauttimasta elämästä siitä huolimatta, että en ole löytänyt itselleni seuraa ja huomasin viihtyväni yksinään liikkuessani jopa paljon paremmin, kuin porukoissa.

T. Poika 17v

Älä tee ongelmaa sellaisesta mikä ei ole ongelma.

Ehkä törmäät vaan väärään aikaan. On mielestäni normaalia. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin liikun yksinään eikä mulla ole kavereita. Joskus makasin vain kotona, mutta jossain kohtaa ajattelin, että helvettiä mikä minua estää nauttimasta elämästä siitä huolimatta, että en ole löytänyt itselleni seuraa ja huomasin viihtyväni yksinään liikkuessani jopa paljon paremmin, kuin porukoissa.

T. Poika 17v

Wau! Vaikutat ainakin fiksulta!

Mulla on tuttu, jolla ei ole kavereita. Se ei oo tainnut vielä tajuta tuota, että elää voi silti... No kyllä se elääkin, mutta ei ihmisten ilmoilla.

Et ole oikea miehelle jos ajattelet häntä kyseisen asian takia epänormaaliksi.

Eipä ole millään tavalla epänormaalia. Kaikki eivät tarvitse laumaa ympärilleen tehdäkseen asioita.

Oudompaa on, jos joku on aina muiden kanssa. Yksin liikkuvat ovat fiksuja, yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Et ole oikea miehelle jos ajattelet häntä kyseisen asian takia epänormaaliksi.

Jep, taitaa tarvita ihmisiä ympärilleen. Sääli.

Kyllä 20-vuotiaiden pitäisi olla jo sen verran itsenäistyneitä että osaavat liikkua ja tehdä asioita yksistään. Nuo porukoissa liikkuvat on lapsellisia. Sitten kun tuosta siirrytään suoraan parisuhteeseen ja aletaan liikkumaan ja tekemään asioita sen tyttö/poikaystävän kanssa niin missään vaiheessa ei tehty sitten itsenäisesti ja itsenäistyminen jäi tekemättä.

Jos sillä ei ole kavereita, niin kotiinko sen pitäisi jäädä? Täällähän on juuri nimenomaan sanottu että ei pidä odottaa että joku tulee kotoa hakemaan for god's sake

Minulla imon kavereita joiden kanssa likkua. Usein silti olen vapaaehtoisesti yksin. En nyt yksin mihinkään baariin mene, mutta esim kävelylle, elokuviin... Rasittavimpa ihmiset ovat ne jotka ei voi mitään tehdä yksin

Minä olen paljon tekemisissä nuoren miehen kanssa, jolla ei ole yhtään kaveria (ja me ei kuulemma olla kavereita, koska minä oon keski-ikäinen eukko). Kyllä se hänen kohdallaan sosiaalisesta kömpelyydestä kertoo. Mutta toisaalta hän haluaa oppia sosiaalisemmaksi ja imeekin oppia aina, kun sitä on tarjolla. Hän on myös mitä suloisin, avoin, luotettava, turvallinen, kiva, kiltti, jne.

Sanoisin, että kannattaa tutustua ja katsoa mitä sieltä löytyy.

Onhan se nuorena vähän epätavallista jos on aina yksin kun kavereita on tuossa iässä kuitenkin hyvin helppo saada ja yleensä kaverit ovat innostuneita lähtemään kaikkeen mukaan. Tietenkään se ei automaattisesti kerro siitä, että jotain on vialla, mutta onhan sekin mahdollista. Tosin se, että törmäät mieheen kun tämä on yksin ei tarkoita sitä, että hän olisi aina yksin. Jos ihminen tykkää mennä paljon, niin ei hän saa/jaksa pyytää jatkuvasti jotain ihmistä mukaansa. Esimerkiksi itse käyn paljon rannoilla, puistoissa, pyörälenkeillä jne. kesäisin, enkä yleensä viitsi pyytää ketään kaveria mukaani, koska jos niin teen, niin joudun yleensä odottamaan, että hänkin on valmiina lähtemään ja silloin on voinut ehtiä tulla pilviä jo taivaalle. Näen, että ulkona on hyvä keli, niin painun heti pihalle siitä nauttimaan, eikä siihen mitään kavereita tarvitse. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen paljon tekemisissä nuoren miehen kanssa, jolla ei ole yhtään kaveria (ja me ei kuulemma olla kavereita, koska minä oon keski-ikäinen eukko). Kyllä se hänen kohdallaan sosiaalisesta kömpelyydestä kertoo. Mutta toisaalta hän haluaa oppia sosiaalisemmaksi ja imeekin oppia aina, kun sitä on tarjolla. Hän on myös mitä suloisin, avoin, luotettava, turvallinen, kiva, kiltti, jne.

Sanoisin, että kannattaa tutustua ja katsoa mitä sieltä löytyy.

Toivottavasti et väärin perustein ole tekemisissä niin nuoren miehen kanssa.. Vaan esim.työn puolesta