Koskahan minuun on joku kaveri

Ei se mitään,ei minuakaan haluta mihinkään mukaan,kukaan ei pyydä saunomaan,ryyppäämään eikä mihinkään,kaikki kaverit ovat vain hävinneet enkä jaksa/viitsi itse yhteyttä pitää kun en ilmeisesti ole toivottu henkilö.

Akkakaan ei halua tulla lähellekään ja lapsikin on sanonut,että iskä sä voit mennä autotalliin.

Jotenkin tuntuu että pitäisi myydä kaikki pois,lopettaa työt ja muuttaa paikalliseen ghettoon kaupungin vuokrakämppään yksin.

Kertokaapa mitä ihmiset saavat tuosta, että ovat olevinaan kiinnostuneita tapaamaan? Mietin tätä välillä. Naapurikin kesällä kertoi, että pitävät jossain vaiheessa naapurinaisten kanssa saunaillan heillä. "Tule sinäkin sitten." Kutsu jäi tuohon lauseeseen. Myöhemmin olin illalla pihatöissä ja kuuntelin samalla naisten iloista puheensorinaa. Saunailta oli. Minua ei vain pyydetty, kuitenkaan..

Up.

Yksinäyys kuuluu kai ei kiinnostaviin aiheisiin..

Vierailija kirjoitti:

ottanut yhteyttä.. pitääpä miettiä.. en muistakaan enää. Helmikuussa soitin itse ystävälle ja pääsin kylään kahville. Puoli vuotta siitä jo tulee. Joskus tuntuu pahalta ystävättömyys, mutta pääsen siitä yleensä yli.

Näen entisiä ystäviä, kuulen kliseisiä "tule kylään" juttuja, "oispa kiva nähdä paremmin" juttuja.. joskus otinkin yhteyttä ja aina oli kiire tai menoja. Lopetin ottamasta yhteyttä ja huomasin, että eihän minulla olekaan ystäviä. Kukaan ei ikinä soita minulle, ei laita viestiä, ei kysele kuulumisia mitenkään.

Facebookissa entiset ystävät ovat kaverilistalla. Ja kyllä, lueskelen kateellisena, kuinka he tapaavat toisiaan, mökkeilevät, käyvät juhlissa jne. Tunnen surua, koska en sovi mukaan. Enkä ymmärrä miksi, kun nuorempanakin siellä olin mukana.

ajattelin leipoa mustikkapiirakkaa ja keittää aamuteetä, tule kylään kaveri!

Tiedän tunteen ap.

Kun ostin ekan asuntoni pyysin kaveria tulemaan katsomaan, kaveri vastasi että "joo täytyy tulla katselemaan joku päivä".

Sitten aikaa vierähti 1.5 vuotta ja kaverilta tuli viesti "miten susta ei nykyään kuulu enää mitään" . Aika ironista.. Tämä oli muutenkin vain jäävuoren huippu, olin aikaisemminkin ollut aina se joka kysyy.

Tuossa vaiheessa en vastannut enää mitään. Mun mielestä jos on näinkin isosta asiasta kyse kun ensiomistusasunnosta ja kaverista ei kuulu 1.5v mitään niin antaa olla, ei ole kummoinen kaveri.

Ns. ystävistäväni ottavat yhteyttä vain, jos on tarvetta palveluksille. Viimeksi ilahduin yllättävästä puhelusta ja kysymyksestä, voiko tulla kahville muutaman päivän kuluttua. Tietysti voi. Asiassa oli vain pieni mutta.. olisi pitänyt aamulla aikaisin hakea "ystävä" yöreissulta ja kuskailla sitten. No en päässyt hakemaan, joten arvata saa tuliko edes kahville..

minä taas olin kahvilla yhden tuttavan kanssa. ajattelin että mennään taas joku kerta kun asutaan lähellä toisiamme. mutta hänpä rivien välistä tuumaili ettei hän oikein ole kahvittelu ihmisiä mistä tuli tunne ettei hän halua mennä kahville. nyt en sitten soita kun ajattelen ettei hän välitä seurastani

onneksi on muita ystäviäkin. 

Taitaa olla jo 25 vuotta kun joku otti minuun yhteyttä, sen jälkeen ollut hiljaisempaa

M55

Nyky-ystävyys -> voiko sinua hyödyntää? Jos ei voi, turha vaivautua..