Mitä tässä enää edes tekisi?

Tee lastensuojeluilmoitus veljestäsi. Siitä se lähtee.

Ota yhteys lastensuojeluun, jos vanhempasi ovat voimattomia pikkuveljesi suhteen. Heidän on pakko toimia, jos koet väkivaltaa. 

Lähde muualle opiskelemaan, niin pääset pois kotoa.

Itse olen aika samassa tilanteessa, tosin mulla kyseessä on kaksi pikkusiskoa jotka osaavat mun vähättelyn hoitaa niin että vanhemmat eivät sitä huomaa. Olen lukion hoitanut kunnialla ja nyt koitan etsiä töitä ja muutan pois. Jos haluat muuttaa pois, niin Kela kyllä maksaa sulle asunnon ja asumistukea. Uskon että pois muuttaminen auttaisi sinua, sillä eihän sinun tarvitse katkoa välejä vanhempiisi ja tietty voit tavata heitä ja vaikka soitella. Pääsisit kuitenkin pois veljesi kynsistä ja mielialasi voisi parantua. Kannattaa myös harkita itse menevänsä vaikka koulupsykologille tai -kuraattorille puhumaan. Se helpotti ainakin minulla, kun pääsi puhumaan asioistaan.

Voiko tuon lastensuojeluilmoituksen tehdä netissä tai jollakin tapaa niin, ettei se saa selville ilmoittajan olleen suoranaisesti minä?

Pelkään kyllä millaisia riitoja siitäkin seuraisi. En oikein edes tiedä, auttaisiko lastensuojelun puuttuminen enää edes tähän ellei ne sitä aio ottaa jollakin tapaa huostaan tms.?

- AP

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu etten enää jaksa tätä tilannetta mikä meillä on kotona. Olen jo kohta 16 vuoden ajan yrittänyt kestää pikkuveljeni käyttäytymistä. Jatkuvaa lyömistä, haukkumista ja huutamista. Loppua ei näy ja koko ajan pahenee. Olen menettänyt kaiken itsetuntoni jo pitkän aikaa sitten. Olen ihmetellyt etten ole täydellisesti menettänyt järkeäni jo aiemmin.

Pois kotoakaan en voi vielä muuttaa kun rahaa tai työtä ei ole. En myöskään tiedä pystyisinkö asumaan yksikseni tässä mielenterveyden tilassa. Opiskelukaan ei meinaa enää onnistua kun kotona ei saa minkäänlaista rauhaa. Olen jopa harkinnut jo lukion kesken lopettamista ja siirtymistä vaikka ammattikouluun.

Vanhempani ovat myös voimattomia tilanteen kanssa. He ovat myös hakeneet apua eri tahoilta mutta veli ei suostu menemään psykologeille yms. Lisäksi suurin osa hänen vihastaan kohdistuu ainoastaan minuun juuri silloin, kun vanhemmat ovat poissa. Onko kellään minkäänlaisia neuvoja? En jaksa elää enää näin.

Mitäs jos antaisitte pikkunilkille selkään? Jos käyttäytyminen on tuollaista, niin remmiä olisi pitänyt antaa jo paljon aiemminkin, eikö isänne saa tilannetta hallintaan? Se on pojan myöhemmälle elämälle eduksi, kun tuollainen käyttäytyminen katkaistaan mahdollisimman nuorena ja opetetaan ihmisten tavoille.

lasu

muuta pois

Muita ehdotuksia?

- Ap