Lue keskustelun säännöt.
Onko ihminen paska jos on antanut lapsensa adoptioon?
Kommentit (16)
Ei ole. Itse annoin kymmenen 9 vuotta sitten 10kk lapseni adoptioon. Paras ratkaisu kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei missään nimessä. Paskempi on ihminen, joka ei anna lastansa adoptoitavaksi vaikka tarvetta olisi.
En syyllistä, mutta haluaisin tietää miten joku pystyy luopumaan lapsestaan? Minä luopuisin mistä tahansa muusta, mutta en ikinä lapsestani.
Parempi antaa lapsi adoptioon jos ei itse kykene antamaan lapselle hyvää hoitoa.
Itse olen adoptoitu aikoinaan, kiitollinen kasvattivanhemmilleni eikä minulla ole mitään biologisia vanhempiani vastaan.
Ei ole. Paska ihminen on se joka abortoi. (Alapeukuttakaa rauhassa. Silti ei muuta asiaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihminen päätyy antamaan lapsensa adoptioon, on äidin elämäntilanne todennäköisesti ollut sellainen ettei pystyisi lapsesta hyvin huolehtimaan. Lapsestaan luopuminen ei varmasti ole helppoa, joten oikeastaan ihan kunnioitettava teko, jos pystyy sen tekemään lapsen paras mielessään.
Hassu juttu liittyen aiheeseen.
Olin viikonloppuna eräässä isossa leikkipuistossa "poikani" kanssa. Olen siis hänen bio-äitinsä. Adoptoitu kuitenkin taaperoiässä, mutta tietää kuviot ja ollaan läheisiä ja nähdään usein. Mutta olen hänelle vähän kuin isosisko tms..
Tuli vaan siellä leikkipuistossa mieleen, kun perheitä ja äityleitä katsoi, että luulekoohan kaikki, että mä oon tässä kans vaan yks äiti poikansa kanssa, vaikka en ole. Kunnes tajusin, että hitto, onhan toi oikeesti mun poika xD
Eli pointtina se, etten ole koskaan edes osannut ajatella itseäni äitinä, eikä se tuntunut luontevalta silloinkaan kun vielä olin pojan kanssa kaksin.
No joo..tuli vaan mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan, päin vastoin. On minusta arvokasta, että sen sijaan, että tappaisi lapsensa, jota ei toivo, käy läpi raskauden, ja antaa lapselle mahdollisuuden elää toivottuna. Ja antaa samalla joillekin lapsettomille lapsen.
Kakkonen vastaa neloselle. Onhan se kaunis ajatus ettei ikinä luopuisi lapsestaan, ihan mistä muusta vaan, mutta jos olet siinä tilanteessa, ettei sulla ole mitään annettavaa sille lapselle nyt eikä tulevaisuudessa, etkä koe antavasi sille tarpeeksi sellasta rakkautta ja läheisyyttä, mitä se perushoidon lisäksi tarvii kasvaakseen täysipainoiseksi aikuiseksi, on parempi kummankin jatkaa elämää sellasissa ympäristöissä, missä kumpikin saa tarvitsemansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muotoilisi sitä noin, mutta minusta adoptio on hirveä teko. Toivon, että siihen ei päädy kukaan jos vaan on muita vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
En muotoilisi sitä noin, mutta minusta adoptio on hirveä teko. Toivon, että siihen ei päädy kukaan jos vaan on muita vaihtoehtoja.
Adoptio on jalo teko. Toivoisin, että nykyistä paljon useampi päätyisi siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
adoptioon pääsevä lapsi voi saada kunnon perheen ja lapsuuden, jos roikutaan kiinni vanhemmuudessa lapsi jää lastenkoteihin elämään varsin henkisesti köyhää lapsuutta. Tosin sekin lyönee alkoholistinarkkarilapsuutta.
On paljon rohkeampi ja aidosti lapsen etua ajatteleva valinta antaa adoptoitavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee selvittää itselle se mikä oikein on, ja sitten toimia niin.
Muiden mielipiteillä ei siinä väliä, paskaa tai kusta, ihan sama.
Vierailija kirjoitti:
En syyllistä, mutta haluaisin tietää miten joku pystyy luopumaan lapsestaan? Minä luopuisin mistä tahansa muusta, mutta en ikinä lapsestani.
Et ainakaan kovin empaattinen vanhempi ole.
Minä antaisin oman lapsen puolesta vaikka henkeni, mutta ymmärrän että kaikki on erilaisia. Oma lapsi ei ehkä halua lapsia lainkaan.
Ei.Jos on kokenut ettei halua lasta niin parempi se on antaa sellaiselle joka sen haluaa.