Miten suhtautua oman lapsen

Ei ainakaan " jospa teilläkin silloin ja silloin olis oma vauva" , " minä niin toivon että teillä olisi ensi jouluna oma vauva" , " kyllä se jossain vaiheessa tulee" jne... Minä ja sisareni kärsimme lapsettomuudesta ja äiti sitten jaksoi viljellä noita ajattelemattomuuksia. Pahoittelu riittää ja ilmaisu

että on tukena. Lisää vaan tuskaa asiasta puhuminen kokoaika. Meitä on kolmaskin asiasta kärsivä ja tiedän että hän on seuraava joka saa kuulla vihjailuja kunnes onnistuu tai selviää ettei ole mitään mahdollisuuksia.

Ole ap sillälailla tukena kun tytär ilmaisee tarpeensa sitä saada.

oletteko kaikki jo tosi vanhoja?

4: sanoppa se...kaikki me ollaan enemmän ja vähemmän alle 30v aloitettu yrittäminen ja yksi edelleen lapseton. Emme siis ole olleet/ole vanhoja. Mikä lie arpa kohdalle osunut.

-3-