Loviisa, Niskavuoren nuori emäntä: kenen kohtalo surullisin?

Olen aina ihmetellyt mitä tuo Malviinan jatkuvasti hokema "minulla ei ole voimaa lähteä" oikein tarkoittaa?

Siis ei voimaa lähteä? Tarkoittaako enemmänkin taloudellisia riippuvuussuhteita? Vai niin palavaa rakkautta ja intohimoa, jonka vuoksi ei voi jättää Juhania taakseen?

Ei ainakaan Loviisan monet tutut ovat samaistuneet häneen, tuossa kun hän ryhdikkäänä sanoo:  Kullakin on nöyryytensä aika.

Vierailija kirjoitti:

Katselen tässä YLE1:ltä tulevaa Niskavuori-elokuvaa ja tarinan henkilöiden traagisia kohtaloita.

Mutta kenen kohtalo on traagisin ja surullisin? Mitä olet mieltä?

Naiivin, alistuvan Loviisan, joka ei aluksi edes ymmärrä tulleensa naiduksi vain rahojensa vuoksi ja joka jää ikuiseksi kakkoseksi miehensä naisseikkailujen rinnalla?

Meijerska Malviinan, joka on rakastamansa miehen tukahduttavan rakkauden vanki ja jonka rakkaus on ikuisesti tuhoon tuomittu vallitsevien yhteiskunta- ja perherakenteiden vuoksi?

Juhanin, joka joutuu alistumaan liittoon naisen kanssa, jota ei edes rakasta tai halua ja elää jatkuvassa ahdistuksessa?

Jonkun muun?

Aika ankea on Antinkin kohtalo. Niskavuoren nuorempi poika joutuu luopumaan omasta elämästään ja kihlatustaan, Nikkilän Kirstistä, koska ottaa Juhanin aiheuttamat huhupuheet kannettavakseen.

Eli talo ja perhe suojelee vanhinta poikaa muiden lasten kustannuksella.

Martta on Niskavuoren surullisin hahmo vihassaan leppymättömyydessään.

Ei siitä oikeasti ole niin kauan, kun Suomessa oli vielä tuollaista. 60-luvulla liitot saattoi olla tuollaisia, että vanhemmat pysyi avioliitossaan ja molemmilla tahoillaan sivusuhteet. Avioliitto oli taloudellinen liitto. Ei voinut erota lasten takia, mutta myös kotirouvavaimo olisi jäänyt puille paljaille, jos olisi eronnut.

Mutta uskon, että Loviisa ymmärsi tämän. Jos tuolloin on jollakulla ollut varallisuutta, niin kyllä se on ollut pienestä pitäen tiedossa, että suku haluaa varallisuuden säilyttää ja asiaan liittyy kaikenlaisia siirtoja. Sen aikakauden loviisoilla on voinut kuitenkin tulla eri käsitykset siitä, mitä on hyvä elämä ja odotukset avioliittoa kohtaan.

Toivottavasti elokuva on myös Areenassa! Olen pitkään halunnut nähdä kaikki Niskavuorielokuvat nyt aikuisena. Viimeksi näin joskus nuorena, eivätkä ne oikein avautuneet.

Loviisa on surullisin hahmo. Hän olisi taatusti löytänyt helposti myös häntä rakastavan talollisen miehen. Kun on rahaa, on myös valinnanavaraa. Eli Juhani huijasi häntä.

Kuvottavan halveksuttava tyyppi koko Juhani. Ja poikansa Aarne samaa maata sitten myöhemmissä elokuvissa.

Toki Aarnen etuna muuttunut ja vapautunut maailma ja rohkeus erota Martasta ja Niskavuoresta. Aarnen ei tarvinnut isänsä tavoin jäädä onnettomaan suhteeseen vangiksi.

Surullista on rahan perässä juokseminen, näinkin sanottu: rakkaus on tahdon asia. 

Malviinan rakkaus on voinut viiletä kun vanha emäntä oli omantunnon käskijä.  Luulisi varakkuutta kertyneen jälkikäteen koska isäntä oli poliittinen vaikuttaja, olisiko saanut takaisin Malviinaa.

Jotain tuttua kun juopunut saunotetaan ja hän selviää humalastaan ykskaks.

Jaa-a.

Loviisa on huijattu rakkaudettomaan liittoon. Käveleväksi rahapussiksi. Kulissivaimoksi aikana, jolloin ei erottu kuin kuoleman erottaessa. Elämä kovettaa ja kivettää nuoren idealistisen naisen jo varhaisessa vaiheessa.

Juhani on sattunut syntymään ison talon vanhimmaksi pojaksi. Hänen elämänsä on suunniteltu jo syntyessä ja oikeastaan vain suhde Malviinaan (ja muihin vieraisiin naisiin) on ryyppäämisen ohella ainoa Juhanin itsensä päättämä asia, ainakin aloittama. Muuten hän toteuttaa velvollisuuksia ja kaikki pitää tehdä suvun maineen ylläpitämiseksi. Pakkomielteinen, himojensa ohjaama reppana yrittää sovittautua annettuihin kulisseihin ja velvoitteisiin.

Malviina taas on ikuinen jalkavaimo. Intohimojen ja rakkauden repimä, säätyynsä sopimaton, elämältä enemmän odottanut. Kuvittelikohan hän jossakin vaiheessa, että Juhani voisi oikeasti hänestä tehdä vaimon itselleen? Luonteensa ja esim. sivistyksensä puolestahan hän olisi sopinut Niskavuoren emännäksi Loviisaa paremmin (Malviina esimerkiksi osasi lukea ja kirjoittaa toisin kuin emännäksi naitu Loviisa), mutta Loviisalla oli rahaa ja sopiva yhteiskuntaluokka toisin kuin Malviinalla.

Aloin katsoa. Kuvottava tuo Juhani.

Itkin lopussa vaikka olen nähnyt elokuvan monta kertaa. Loviisaan on helppo samaistua mutta ymmärrän kyllä Juhaniakin.

Ei se Juhani olisi Malviinaa sen paremmin kohdellut. Muutaman vuoden päästä Juhani olisi jo ottanut uuden.

Idiootti se Malviinaa, kun tuohon sekaantui.

Minä en ymmärrä Juhania vähääkään. Itsekäs paska. Jos on noin himojensa vietävissä, niin veli olisi mielihyvin ottanut talon ja tavarat. Olis Juhani voinut häippästä rietastelemaan muualle.

Katsoin elokuvan päivällä ja ilokseni huomasin, että huomenna ja keskiviikkonakin tulee lisää vanhoja Niskavuori-elokuvia!

Huomenna tiistaina seurataan Aarnen edesottamuksia ja keskiviikkona kuvioihin tulee Juhanin ja Malviinan avioton poika Juhani junior. Ja Tauno Palo tietysti pääroolissa jokaisessa, joka elokuvassa esittää eri Niskavuoren isäntää - Juhania, Aarnea ja aviotonta poikaa Juhania.

Aika surullinen on tuo Pehtoorin kohtalokin. :(

Aarnen hylkäämä Martta pyörittää hyväuskoista ja rakastunutta renkiä mielensä mukaan ja raskaaksi tultuaan valitseekin sitten ihan toisen miehen, rikkaan tohtorin. Niin jää pehtoorilta isyys kokematta vaikka Martan lapsen biologinen isä onkin.

Tänään tuli taas uusintana Niskavuoren nuori emäntä. Löytyisikö lisää ajatuksia vanhaan ketjuun?

Itse katsoin elokuvan ensimmäistä kertaa, vaikka käyn jo viidettä kymmenettä. Paljon ajatuksia nousi mieleen.

En osaa ajatella Loviisan kohtaloa surullisena. Hän jäi ilman rakkautta, mutta sai kunnioitusta, perheen, korkean statuksen ja tarkoituksen elämälleen. Se oli tuohon aikaan jo paljon.

Malviina joutui lähtemään, mutta hän lähti pystypäin, rahaa ottamatta. Hänen täytyi rakentaa uusi elämä toisaalla, mutta epäilemättä sekin oli parempi kuin että hän olisi jäänyt odottamaan että Juhanin intohimo kuluu loppuun. Koska väistämättä näin olisi käynyt.

Entä Juhani? Hän on niin klassinen tukkaansa repivä melodraaman sankari, että häntä on oikeastaan vaikea ottaa vakavasti nykyaikana. Mutta ehkä hänkin oli onnettomana onnellinen. Sai piehtaroida tunnemyrskyissään kun rengit tekivät heinää ja siskot ohjeistivat piikoja. Oudon passiivinen hän talonpidon suhteen oli. Oliko hän ehkä ulkokehällä omassa taloudessaan? No hyvä että sai lopulta arvostusta valtiollisissa asioissa.

Osaako joku muuten selittää, miksi Niskavuori oli veloissa? Luulisi että vanha emäntä olisi hallinnut talousasiat.

Niskavuoressa ostettiin ulos sisarusten perintöosuuksia, eli tilan perinyt joutui maksamaan muille sisaruksille näiden perintöosuudet. Niskavuoren kokoisessa tilassa nämä osuudet olivat todella merkittäviä.