Lue keskustelun säännöt.
Ystävän salamarakkaus ja -raskaus
Inhorealisti
24.07.2017 |
Ystäväni ja on tavannut huhtikuussa netin kautta komean, eronneen kolmen lapsen iskän. Mies on ollut kahdesti naimisissa aiemmin,erojen syytä ei ole kertonut. Sen sijaan avoimesti erkityksettömistä naisseikkailuistaan, mutta nyt on tulisesti vihdoin rakastunut! Olen tavannut miehen nyt kerran ja vaikuttaa todellakin aidosti rakastuneelta.
Soisin todellakin ystävälleni onnea elämään, koska on kokenut paljon pettymyksiä miesten taholta.
Olen kuitenkin yrittänyt toppuutella vauhtia, etenkin kun miehen lapset ovat kuulemma murrosiässä ja ainakin tytär, isän silmäterä,mustasukkainen isästään. Uusperheen äidin osa ei aina ole helppo.
Nyt viime maanantaina ystäväni kertoi,että oli tehnyt raskaustestin, ja heille on tulossa vauva! Mies on häkeltynyt,mutta sanoo olevansa onnellinen. Olin juuri kuukausi sitten sanonut,että kannattaa ainakin pitää ehkäisystä huolta, ja nyt ystäväni on suuttunut minulle,kun menin raskausuutisesta sanattomaksi.
Tottakai lapsi on iloinen uutinen, mutta miten mun pitäisi asettaa sanani,etten loukkaisi ystävääni?
Kai se on vaan niin,että kun ihminen on tulisesti rakastunut, ei niin sanottu järkipuhe auta. Ja toisaalta,ehkä tämä raskaus sitten voi myös "vahvistaa suhteen muuttumista rakkaudeksi",kuten ystävä sanoo. Mene ja tiedä. Itse lasten äitinä olen vaan kokenut,mitä vauva- ja pikkulapsiaika voi suhteelle tehdä.
No, ystävälleni, joka on pian 39 v. olisi muutenkin viimeiset hetket tulla äidiksi.
Sanattomaks vetää..
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo..oon kateellinen.
No,tottakai mä onnittelen.
Tapasin mieheni helmikuussa. Toukokuun lopulla tein positiivisen raskaustestin ja raskaus oli suunniteltu.
Nyt odotan toista yhteistä lastamme. Yhdessä ollaan oltu reilu 8 vuotta.
Perheeseen kuuluu myös minun lapset(1-v ja 3-v kun tavattiin) aiemmasta suhteesta.
Ollaan käytännössä ydinperhe. Ja onnellisia.
Meidänkin suhteen kestosta lyötiin vetoa. 😉
Olemme nyt 35- ja 45- vuotiaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan tuo nyt aivan äärettömän typerää toimintaa. Mutta kannattaa pitää mölyt mahassa, jos haluat pysyä väleissä ystäväsi kanssa, ja toivoa vain parasta.
Aika näyttää. Et voi muuta kuin hyväksyä asian ja olla tukena.
Sellaisia me ihmiset olemme, kantapään kautta oppii. Mutta kukas sen tietää, että jos ystäväsi löysikin elämänsä rakkauden?
Elämää se vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kaikesta päätellen molemmilla on jo ikää eli lastentekoa ei kannata kauheasi lykätä.
Itse tapasin puolisoni 17-vuotiaana ja oltiin oltu yli kymmenen vuotta yhdessä kun saatiin ensimmäinen lapsi. Siskoni tapasi miehensä 41-vuotiaana ja heillä oli puolentoistavuoden päästä vauva. Eri tilanteissa toimitaan erilailla.
Onhan toi todella nopea tahti. Mutta siinä vaiheessa, kun raskautuminen on jo tapahtunut niin ei kai siinä ystävän osaksi jää kuin tukeminen ja onnittelu. Itseäni pelottaisi perustaa perhe niin lyhyen seurustelun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olitko Ap siis ajatellut, että ystäväsi kuuluisi jäädä lapsettomaksi sen vuoksi, että ei ole tavannut sopivaa puolisoa aikaisemmin? Sitähän muutaman vuoden odottelu ja kypsyttely nelikymppisen naisen kohdalla herkästi tarkoittaa.
Nelikymppinen ei ole enää lapsi, ja todennäköisesti seisoo taloudellisesti ja henkisesti pitkälti omilla jaloillaan siinäkin tapauksessa, että ero tulee ja itselle jääkin enemmän vastuuta.
Kai noissa salamaraskaus ja -rakkaus -uusperheissä haastavinta on murkkuikäiset lapset ja ex-puolisot. Ei se vauvan saanti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapasin mieheni helmikuussa. Toukokuun lopulla tein positiivisen raskaustestin ja raskaus oli suunniteltu.
Nyt odotan toista yhteistä lastamme. Yhdessä ollaan oltu reilu 8 vuotta.Perheeseen kuuluu myös minun lapset(1-v ja 3-v kun tavattiin) aiemmasta suhteesta.
Ollaan käytännössä ydinperhe. Ja onnellisia.
Meidänkin suhteen kestosta lyötiin vetoa. 😉
Olemme nyt 35- ja 45- vuotiaat.
Kuulostaa niin upealle työntää lapsia toinen toisensa jälkeen, muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen eri miehille. Ei ne yksi ja kolmevuotias äidin seuraa ja ehjää perhettä olisi kaivannetkaan vaan lisää sisarus- ja isäpuolia... Ei tuossa ole mitään hienoa, ei mitään. Lasten parasta ei ole ainakaan yhtään ajateltu, kunhan on vain lisää rakkaushedelmiä!
No oma siskoni tapasi miehensä kolme vuotta sitten juhannuksena, hän oli silloin täyttämässä pian 38 vuotta.
Nyt heillä on ensi kuussa 2 vuotta täyttävä poika ja kuopus kaksi kuukautta vanha. Naimisissa ovat olleet 1,5 vuotta.
Ei tuossakaan tilanteessa enää voi vuosia odotella jos lapsia haluaa. Voi joko onnistua tai epäonnistua.
Mutta siis, aika eri tilanne esim kuin itsellä, kun ehdittiin miehen kanssa kuusi vuotta yhdessä ennen kuin edes jätettiin ehkäisy pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olitko Ap siis ajatellut, että ystäväsi kuuluisi jäädä lapsettomaksi sen vuoksi, että ei ole tavannut sopivaa puolisoa aikaisemmin? Sitähän muutaman vuoden odottelu ja kypsyttely nelikymppisen naisen kohdalla herkästi tarkoittaa.
Nelikymppinen ei ole enää lapsi, ja todennäköisesti seisoo taloudellisesti ja henkisesti pitkälti omilla jaloillaan siinäkin tapauksessa, että ero tulee ja itselle jääkin enemmän vastuuta.
Siinä oon ihan samaa mieltä,että viime hetket. Mä oon luonteeltani inhorealisti,jonka ystäväni kyl tietää ja yhdessä ollaan naurettu "profetioilleni", mutta nyt pidän mölyt mahassa.
Mutta sen sanon,että saakelin jätkä,jos kaverini arjen tullessa jättää, minut eestään löytää!!
Toivottavasti uusi mies ei paljastu pedofiiliksi tai väkivaltaiseksi...
Niin no, ihmiset ovat erilaisia.
Itse en ymmärrä, miten ystäväsi ikäinen nainen voi olla noin sinisilmäinen, mutta minä olenkin luonteeltani ns. varman päälle pelaava: mieluummin ei lapsia ollenkaan ja paha mieli minulle kuin lapsia hetken mielijohteesta ja paha mieli lapselle.
Eroonhan tuo todennäköisesti (ei välttämättä) päättyy.
Onhan viiskymppisen miehenkin isäksi tulemisessa oma riskinsä. Lapsia voi siittää vaikka haudan reunalla,mutta se paternal age effect.
Inhorealisti kirjoitti:
Ystäväni ja on tavannut huhtikuussa netin kautta komean, eronneen kolmen lapsen iskän. Mies on ollut kahdesti naimisissa aiemmin,erojen syytä ei ole kertonut. Sen sijaan avoimesti erkityksettömistä naisseikkailuistaan, mutta nyt on tulisesti vihdoin rakastunut! Olen tavannut miehen nyt kerran ja vaikuttaa todellakin aidosti rakastuneelta.
Soisin todellakin ystävälleni onnea elämään, koska on kokenut paljon pettymyksiä miesten taholta.
Olen kuitenkin yrittänyt toppuutella vauhtia, etenkin kun miehen lapset ovat kuulemma murrosiässä ja ainakin tytär, isän silmäterä,mustasukkainen isästään. Uusperheen äidin osa ei aina ole helppo.Nyt viime maanantaina ystäväni kertoi,että oli tehnyt raskaustestin, ja heille on tulossa vauva! Mies on häkeltynyt,mutta sanoo olevansa onnellinen. Olin juuri kuukausi sitten sanonut,että kannattaa ainakin pitää ehkäisystä huolta, ja nyt ystäväni on suuttunut minulle,kun menin raskausuutisesta sanattomaksi.
Tottakai lapsi on iloinen uutinen, mutta miten mun pitäisi asettaa sanani,etten loukkaisi ystävääni?Kai se on vaan niin,että kun ihminen on tulisesti rakastunut, ei niin sanottu järkipuhe auta. Ja toisaalta,ehkä tämä raskaus sitten voi myös "vahvistaa suhteen muuttumista rakkaudeksi",kuten ystävä sanoo. Mene ja tiedä. Itse lasten äitinä olen vaan kokenut,mitä vauva- ja pikkulapsiaika voi suhteelle tehdä.
No, ystävälleni, joka on pian 39 v. olisi muutenkin viimeiset hetket tulla äidiksi.Sanattomaks vetää..
No jollet osaa purkaa sitä lasta takasin munasoluksi ja siittiöksi niin sun vatuloinnista tän asian suhteen ei ole mitään hyötyä kenellekkään.
Siis kuka helvetin vatipää menee liki nelikymppiselle muistuttamaan, että huolehtikaa nyt sitten ehkäisystä? Ymmärrän, että vanhempi huolehtii noin seksielämäänsä aloittelevasta teinistä, mutta meneekö nyt aikuisten ystävysten kesken vähän liian överiksi?
Parempi vetääkin sanattomaksi, koska ihan kaikkea ei kannata sanoa edes ystävälle.