Sosiaalinen eristäminen, kohtalotovereita? :(

Ehkä olet sattunut hakeutumaan työpaikkoihin, joissa ei ole tiedonjakamisen kulttuuria?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olet sattunut hakeutumaan työpaikkoihin, joissa ei ole tiedonjakamisen kulttuuria?

Itse luulen, että kyse on kulttuurista. Tänne on rantautunut jenkkiläinen yltiösosiaalinen paskanpuhumiskulttuuri, jossa ei arvosteta hiljaisempia ja pohtivia ihmisiä. -ap

Käy pari kertaa hyvällä terapeutilla, voit saada sieltä hyviä vinkkejä ja tunnistat niitä juttuja itsessäsi mitkä saa ehkä muissa aikaiseksi nuo reaktiot ettet ole helposti lähestyttävä tai kiinnostava.

Luultavasti viestität huomaamattasi jo kehonkielelläsi muille torjuntaa. Turha surra asiaa niin kovasti, olet mikä olet, kaikki eivät voi olla supersosiaalisia. Jos kerran kohtelet ihmisiä asiallisesti se riittää. Itsesi ruoskiminen ja arvosteleminen kannattaa kuitenkin lopettaa. Sinun ei tarvitse olla toisenlainen ja voi olla, että teet vain itsellesi hallaa, jos rupeat kovasti pohtimaan miten sinun pitäisi muuttua sopiaksesi toisten seuraan. Älä kuitenkaan myöskään syytä toisia siitä, että he reagoivat erilaisuutesi.

Ehkä turvallisimpia tulokkaalle ovat juuri sellaiset työyhteisöt, joissa työ on se tärkein juttu eikä työkavereiden kanssa societeeraus. Esimiehellä ja työhön perehdyttäjällä on myös tärkeä rooli. Uusi tulokas aina muuttaa kiinnikasvaneen työyhteisön dynamiikkaa jollain tavalla. Tulokas hakee paikkaansa, mutta niin myös ne vanhat konkarit yrittävät sopeutua uuteen tilanteeseen.  Ovat itse autuaasti unohtaneet sen, miltä tuntui olla uusi ja epävarma työpaikan käytännöistä ja kirjoittamattomista säännöistä. Tämä asetelma saa ne, joilla on vähänkään taipumusta veetuiluun tai omien ongelmiensa kaatamiseen toisten niskoille, usein todella inhottaviksi. Hang in there. Kaikki ei todellakaan riipu sinusta tai henk. koht. ominaisuuksistasi tai henkilöhistoriastasi, vaan myös niistä muista ihmisistä siellä työpaikalla.

Mahdollisuutesi koittaa viimeistään sitten, kun olet ollut työpaikassa jonkin aikaa ja sinne saapuu sinua uudempia ja tietämättömämpiä työntekijöitä. Olemalla avulias ja mukava uusille ja myöhemmin vanhoillekin työntekijöille olen lopulta saavuttanut ihan mukavana pidetyn ihmisen aseman omalla työpaikallani, vaikka alussa oli todella pitkään vaikeaa, kun en todellakaan ole mikään höpöttäjä ja suulas viikonlopun konttailuista kertova ylesviihdyttäjä.

Vierailija kirjoitti:

kukaan ei katsonut minua silmiin.

Yrititkö itse katsoa muita silmiin? Tai vaihtaa sanaa? Katsottiinko sinua työhaastattelussa silmiin? 

Kyllä minun kokemusteni mukaan ihmiset mielellään tutustuvat uusiin ihmisiin ja esimerkiksi vastailevat kysymyksiin. Totuus kuitenkin on se, että kellään ei ole velvollisuutta antaa sinulle huomiota, varsinkin jos annat itsestäsi ylimielisen ja torjuvan kuvan, mikä käy ilmi kirjoituksestasi: "Tänne on rantautunut jenkkiläinen yltiösosiaalinen paskanpuhumiskulttuuri, jossa ei arvosteta hiljaisempia ja pohtivia ihmisiä."

Pidätkö itseäsi muita parempana? 

Jep, tietynlaisia ihmisiä arvostetaan ja tietynlaisia ei, ilman mitään järkiperusteita. Kaikki eivät voi kuitenkaan olla porukan äänekkäitä pellejä. Sinulla on vahvuuksia, ja on tärkeää, että tunnistat ne itse, jotta muutkin voivat ne tunnistaa. Näin pystyt ajattelemaan hyvää itsestäsi, vaikka muut vaikuttaisivat välinpitämättömiltä. Ja mieti: mitä väliä oikeastaan on sillä, mitä muut sinusta ajattelevat? Tärkeintä on, että hyväksyt itse itsesi. Ei ole helppoa, mutta vain siten voit päästää irti kaikesta kokemastasi. Et ole tehnyt mitään väärää, et ole vääränlainen, muista se. Kaikkea hyvää sinulle!

En muista, että työpaikallani olisi kukaan tullut etukäteen tutustumaan porukkaan. Millä ihmeen ajalla tuon edes tekee, jos perjantaina lopettaa edellisessä työssä ja maanantaina aloittaa uudessa? Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi pomo ei opastanut sinua, jos kerran oli sovittu, että tulet paikalle.

Aika outoa, että uudestaan ja uudestaan onnistut menemään työpaikkoihin, joissa on tuollaista. Minulle tulee mieleen, että vika on ensisijaisesti sinussa.

Ei työkavereiden kanssa tarvitse olla kaveri eikä edes pitää niistä. Ei myöskään tarvitse olla pidetty. Kunhan tekee työnsä. 

Vierailija kirjoitti:

En muista, että työpaikallani olisi kukaan tullut etukäteen tutustumaan porukkaan. Millä ihmeen ajalla tuon edes tekee, jos perjantaina lopettaa edellisessä työssä ja maanantaina aloittaa uudessa? Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi pomo ei opastanut sinua, jos kerran oli sovittu, että tulet paikalle.

Aika outoa, että uudestaan ja uudestaan onnistut menemään työpaikkoihin, joissa on tuollaista. Minulle tulee mieleen, että vika on ensisijaisesti sinussa.

Mistä olet saanut päähäsi että ihmiset lopettavat aina perjantaina ja aloittavat uuden työn hei seuraavana maanantaina??

Itse olen aina työpaikkaa vaihtaessa pitänyt ensinäkin lomaa välissä ja toisekseen työni ei ole ma-pe 8-16. Useimpien työt nykyaikana ovat jo vähän joustavampia kuin tuo, vaikkei lomaa pitäisikään.

Omituisen negatiivinen ja hyökkäävä kommentti ap:ta kohtaan, oletkohan itse juuri sellainen ap:n kuvailema inhottava uusi työkaveri...

Nuo tyhjää jauhavat lauman jäsenet haistavat eristetyn ihmisen stigman löyhkän.  Ihmisten laumakäytöstä ei kannata ainakaan arvostaa, sillä mitä muuta se on kuin ilmaisten ämpäreiden jonotusta, saippuasarjojen tuijotusta, julkkisten asioiden vatvomista, kaljaa, sidukkaa, roskaruokaa, tavaraa, matkusteluja, somessa retostelua, ym.  Kokonaisuuden lopputuloksena planeetan elämän luhistuminen.

"Nössikkä" :DDDDDDDD Ehkä oot vaan tyhmä ja luulet vaan.

Perusilmeessä saattaa olla jotain torjuvaa. Minulla ei auta minkäänlainen käytös, kun ei vastata edes tervehdykseen. Vaikea keksiä enää mitään, jos yrittää hymyillä ja olla ystävällinen ja ei vaikutusta.

Ehkä vaikutat toisten mielestä varautuneelta ja toiset sen takia antavat sulle tilaa ja tulkitset sen torjunnaksi ja vetäydyt vielä lisää ja toiset taas vetäytyvät lisää antaakseen sun olla ns rauhassa ja lopputuloksena jäät eristyksiin.