Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmilla aina jokin elämänhallinnan ongelma
23.07.2017 |
Anoppi halusi olla yrittäjä ja monta vuotta sinne mennessä joutuikin kuorimaan perunoita tai jotain vastaavaa.
Sitten oli kriisiä kälyn avioliiton kanssa, piti majoittaa heitä meille Helsinkiin työnhakuun - jonka ryssivät täydellisesti. Sitten se kälyn perhe häröili, muutti ja sekoili. Sitten sekoili toinen käly ja muutti itkuisena kotiin.
Sitten ostettiin kälylle asunto ja järjestrttiin 50-vuotisjuhlia joiden kanssa piti auttaa. Ja taas kuorittiin perunaa.
Sitten keksittiin muuttaa muualle ja ne asunnot vanhalla paikkakunnalla piti myydä ja tyhjentää.
Sitten siellä uudessa paikassa taas se toinen käly sekoili...
Sitten uuden paikkakunnan bisnekset meni myttyyn ja taas piti rientää sinne. Haluttiinkin muuttaa muualle, me kiellettiin että ei, nyt setvitte tämän ensin. Etsitte rauhassa uuden asunnon.
Muuttivat salaa. Taas ihan vieras paikkakunta.
Ja nyt se uusi asunto siellä hornassa onkin kuulemma homeessa ja taas tarvitaan kriisiapua.
NIIN kypsä tähän sekoiluun.
Kommentit (5)
Huvittaa tutut jotka selittää miten isovanhemmat on heille tukiverkkona. Meillä ei todellakaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa tutut jotka selittää miten isovanhemmat on heille tukiverkkona. Meillä ei todellakaan.
Ap
Hei ap. Millä ne saa kiristettyä teitä aina rientämään milloin minnekinpäin maata jotain kämppiä tyhjentämään??
Ettekö voi sanoa ettänyt ei päästä tulemaan eikä tulla myöhemminkään?
Onko perheessä jtn riippuvuussuhteita ettei olla oikein itsenäistytty? Tai anoppi pitää lapsiaan oma itsensä jatkeena eikä erota rajoja?
Minulla äiti joka ei rajoja tunnista: Vetoaa sukunaisuuteen kun paukkaa ovesta sisään pyhäaamuna ilmoittamatta. Jouduin näyttämään hänelle aika tiukasti että mitä tarkoittaa minun koti ja että se on erillinen asia kuin hänen koti.
Kaikenlaista marttyyrikäytösä, siihen sopivaa tekosairastumista hän kokeili.
Välit oli poikki jonkin aikaa.
Tarkkana saa tietynlaisten ihmisten sekoilussa olla. Muuten ne muuttaa suurinpiirtein eteiseen asumaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa tutut jotka selittää miten isovanhemmat on heille tukiverkkona. Meillä ei todellakaan.
Ap
Hei ap. Millä ne saa kiristettyä teitä aina rientämään milloin minnekinpäin maata jotain kämppiä tyhjentämään??
Ettekö voi sanoa ettänyt ei päästä tulemaan eikä tulla myöhemminkään?
Onko perheessä jtn riippuvuussuhteita ettei olla oikein itsenäistytty? Tai anoppi pitää lapsiaan oma itsensä jatkeena eikä erota rajoja?
Minulla äiti joka ei rajoja tunnista: Vetoaa sukunaisuuteen kun paukkaa ovesta sisään pyhäaamuna ilmoittamatta. Jouduin näyttämään hänelle aika tiukasti että mitä tarkoittaa minun koti ja että se on erillinen asia kuin hänen koti.
Kaikenlaista marttyyrikäytösä, siihen sopivaa tekosairastumista hän kokeili.
Välit oli poikki jonkin aikaa.
Tarkkana saa tietynlaisten ihmisten sekoilussa olla. Muuten ne muuttaa suurinpiirtein eteiseen asumaan...
Jep. On kälyt ja appivanhemmat ihan liian kiinni toisissaan.
Meitä eivät saakaan enää yhtä helposti sinne pomppimaan, mikä saa sitten anopin itkemään ja apen suuttumaan. Ja syy tietekin törkeessä miniässä, joka "ei välitä".
Itse eivät koskaan osoita mitään kiinnostusta meihin muuta kuin haukkuakseen. Eivät muista merkkipäiviä, häämme pilasivat jne.
Aina tulee niitä tilauksia tännepäin.
En minä siitäkään enää jaksa välittää. En vaan jaksa tuota ympäri maata tapahtuvaa päätöntä kohellusta. Ksokaan ei tiedä mikä pommi sieltä milloinkin tulee. Mies kuitenkin hermostuu niistä uutisista tunnetasolla.
Ap
Ja tuota kutsumatta tulemista toden totta. Aamunkoitteessa pyhäaamuna soi ovikello ja sitten oletetana että kestitsemme koko päivän ja hevaamme omat suunnitelmat.
Ja tietenkin kun se ei onnistu, minut haukutaan lyttyyn "kaameana epävieraanvaraisena helsinkiläisenä".
Tuttua kauraa. Samaa tekee täysin kädetön ja semisti alkoholisoitunut siskoni. En tosin tiedä puoliakaan häröilyistä kun olen jo laittanut välit poikki. Syystä ettei mulla riittänyt sika eikä voimat vaikka olisikin kuulemma "pitäähän omia sukulaisia auttaa". Minkä takia pitää? Aikuinen ihminen ja iha itse sotkee asiansa. Juuri todettiin meillä, ei kannata soitella eikä lähettää äitiämmekään vinkumaan.
Yritys pystyyn täälläkin. Rahaa piti tulla ovista ja ikkunoista. Mitenkään vastuullisesti sitä ei hoidettu vasn vähän sinne päin kun oli jos jonkinlaista flunssaa eli krapulaa.
Muutettiin kovalla tohinalla Ruotsiin. Siellä sitä rahaa tulee valtiolta ja asunnot myös. En tiedä että miten se sitten siellä meni lopulta. Oli ne siellä jonkun vuoden vaikka tiedän että kieltä ei kumpikaan osannut sanaakaan. Varmaan taas takertuivat johonkin naapuriin joka hoitanut tuet niille.
Sitten ero ja muutto takaisin koitiseudulle. Lapset hoitaa mummi kun itse ei jaksa. Ne siis asuu päiväkausia mummilla. Äiti on kyllä töissä ja sitten väsyttää.
Veloissa täysin ja ulosottomies vaan vittuuttaan perii velkoja.
Min surkeeta räpeltämistä ettei tosikaan.
Vika on aina muissa. Vaiko itse elää kuin pellossa eikä hoida mitään asioitaan loppuun tai kuntoon koskaan.