Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa rakastuu?
21.07.2017 |
En ole ikinä ollut rakastunut enkä ole ikinä rakastanut ketään (romanttisesti siis). Olen yrittänyt niin kovasti olla parisuhteessa, mutta olen kärvistellyt korkeintaan puoli vuotta odottaen sitä maagista hetkeä että rakastuisin mieheen, jota tapailen, mutta sitä hetkeä ei ole koskaan tullut. Olen yrittänyt varmaan jo lähemmäs kymmenen kertaa aina eri miehen kanssa ja en vaan onnistu. Minua haukutaan nirsoksi kun "kukaan ei kelpaa minulle" mutta enhän mä mitään tunteilleni voi?? Seksi onnistuu useimpien kanssa kun suljen silmäni ja fantasioin jostain muusta. Enkä kyllä tietääkseni ole lesbokaan, koska naiset ei kiihota mua mutta miehet kiihottaa. Pitäisikö vain jättää parisuhteen yrittäminen sikseen ja olla tyytyväisenä sinkku koko loppuelämä?
Kommentit (12)
Olet ollut tekemisissä väärien immeisten kanssa, etsi omaa tyyppiäsi, äläkä tyydy ensimmäiseen sopivaan kakslahkeiseen - kun menet minimiasetuksilla et ainakaan ole nirso, vaan epävarma. Etsi paremmista paikoista. Hyvää jatkoa,löydät kyllä omasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
arvot ja elämäntyyli sekä harrastukset... tietysti auttaa jos on yhteisiä tuttuja... tai pitkään tuntenut.
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut tekemisissä väärien immeisten kanssa, etsi omaa tyyppiäsi, äläkä tyydy ensimmäiseen sopivaan kakslahkeiseen - kun menet minimiasetuksilla et ainakaan ole nirso, vaan epävarma. Etsi paremmista paikoista. Hyvää jatkoa,löydät kyllä omasi.
Sen kun vielä tietäisi että millainen on oma tyyppini :D Välillä olen kokenut ihastumisen tunteita johonkin mieheen, jolla on samanlainen musiikkimaku kuin mulla tai samanlainen huumorintaju ja meillä vaan klikkaa niin hyvin, mutta lähes aina mies on ollut varattu. Tai sitten menen niin lukkoon, etten osaa viedä juttua eteenpäin tai mies on "liian korkeatasoinen" minulle :D Olisi kivaa saada tuntea rakkaus...
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä rakastumiselle tarkoitetaan? Ja onko se edes tärkeätä? Itse ainakin haluaisin olla parisuheessa miehen kanssa, jolla on samanlainen arvopohja. Kyllähän se rakkaus sitten syvenee vuosikymmenten saatossa.
Miten pystyt harrastamaan seksiä miehen kanssa, jota kohtaan et tunne vetoa? Eikö sellainen seksi ole tylsää? Tai ainakin mä käsittäisin, että intohimo syvenee lopulta rakkaudeksi, mutta jos sitä intohimoa ei ole koskaan ollutkaan niin eikö silloin olla vain yhdessä asuvia kavereita?
Lakkaa etsimästä tunnetta. Ei se parisuhteessa kuitenkaan loputtomiin kanna. Etsi ihmistä, jonka seurassa viihdyt ja tunnet voivasi olla oma itsesi. Tunteet tulevat ja menevät.
20v parisuhteessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa etsimästä tunnetta. Ei se parisuhteessa kuitenkaan loputtomiin kanna. Etsi ihmistä, jonka seurassa viihdyt ja tunnet voivasi olla oma itsesi. Tunteet tulevat ja menevät.
20v parisuhteessa
Saanko kysyä, että miten seksin harrastaminen tuollaisen ihmisen kanssa onnistuu? Eikö siitä tule puuduttava kotityö joka on vain pakko hoitaa että mies pysyy tyytyväisenä? Siltä minusta tuntuu jo nyt kun tapailen miehiä, jota kohtaan en tunne mitään..
Outoa, että muutama tässäkin ketjussa sanoo, että rakastuminen on turhaa! Jännittävää. Itse en ehkä pystyisi elämään suhteessa, jossa ei ole ollut sitä alkuhuumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä rakastumiselle tarkoitetaan? Ja onko se edes tärkeätä? Itse ainakin haluaisin olla parisuheessa miehen kanssa, jolla on samanlainen arvopohja. Kyllähän se rakkaus sitten syvenee vuosikymmenten saatossa.
En osaa eritellä, milloin ihastuminen muuttuu rakastumiseksi, mutta itse kuvaisin sitä tunnetta niin, että se toinen ihminen tuottaa minulle "perhosia vatsaan". Saatan hymyillä itsekseni muistellessani häntä, haluaisin seksiä koko ajan, en voi (halua) olla hiplaamatta häntä koko ajan yhdessä ollessamme, voisin tuijotella silmiin ja vain katsella häntä jne. Kuulostaa ihan teinijutulta ja kuitenkin olen yli viisikymppinen. Edelleen, vaikka suhteemme on nyt jatkunut jo kolmisen vuotta, saatan vain jäädä ikkunasta katselemaan miestäni kun hän touhuaa pihalla, ja joskus tuntuu että rakastan häntä niin paljon että "sydämestä ottaa". Kai kyse on joistakin mielihyvähormoneista, joita erittyy ja jotka aiheuttavat jopa somaattisia tuntemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä rakastumiselle tarkoitetaan? Ja onko se edes tärkeätä? Itse ainakin haluaisin olla parisuheessa miehen kanssa, jolla on samanlainen arvopohja. Kyllähän se rakkaus sitten syvenee vuosikymmenten saatossa.
Miten pystyt harrastamaan seksiä miehen kanssa, jota kohtaan et tunne vetoa? Eikö sellainen seksi ole tylsää? Tai ainakin mä käsittäisin, että intohimo syvenee lopulta rakkaudeksi, mutta jos sitä intohimoa ei ole koskaan ollutkaan niin eikö silloin olla vain yhdessä asuvia kavereita?
En kyllä niinkään sanonut... Tunnen seksuaalista vetoa suurinta osaa miehiä kohtaan. Sen sijaan saman arvopohjan jaan vain harvan kanssa. En minä rakkaudesta harrasta seksiä vaan seksuaalisesta halusta. En minä ainakaan niin ajattele, että tarvisi olla mitään huumaa. Riittää, että toisesta tykkää, häntä haluaa seksuaalisesti (pätee kohdallani lähes kaikiin miehiin 25-50-v) ja että jakaa saman arvopohjan. Todellinen rakkaus kehittyy sitten vuosien saatossa, kun ollaan jo avioliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sitten tiedät, vai?
Naikkonen on päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen aukonut päätä korteleissa ja mediassa. Sössölle asian selvittäminen esim. reilun kuukauden jälkeen on todella paha rasti, mutta miehen perässä täytyy ravata huutamassa.
Mitä sillä rakastumiselle tarkoitetaan? Ja onko se edes tärkeätä? Itse ainakin haluaisin olla parisuheessa miehen kanssa, jolla on samanlainen arvopohja. Kyllähän se rakkaus sitten syvenee vuosikymmenten saatossa.