En pysty käymään vauvan kanssa missään

On kokemusta ja vannon, että menee ohi.

Mulla oli kans itkuinen vauva. Kyllä se siitä ajan kanssa. Puolen vuoden päästä jo varmasti pääsette paremmin liikkumaan. Tämä on vain pieni vaihe, joka menee ohi. Älä hätäänny, vaan ole rauhassa kotona jos on parempi niin ja aloittelet pukkuhiljaa vaikka pienillä vaunukävelyillä kodin lähettyvillä. Harva vauva viihtyy kaupassa pidempää ihan pienenä.

Kantoliinat ja -reput kokeiltu?

Mulle kantovälineet olivat sikäli helpotus että jos vauva on syönyt, vaippa vaihdettu ja unta on tullut myös otettua, niin ei sillä voi kantoliinassa asiat niin kovin paljon huonommin olla kuin vaikka sylissä. Sit vaan peltorit päähän ja hommiin. Ehken taidenäyttelyyn veis karjujaa, mutta ainakin pääsisit kävelylle?

Makuuttaminen aiheuttaa joillekin vauvoille vatsavaivoja ja refluksia, kantovälineessä pystyssä saattaa ruoansulatuskin toimia paremmin.

Ja jos vauva vaan on karjuvaa mallia, niin ainakin sen sietäminen vahvistaa luontoa, ja loppuuhan sitten kun taju lähtee. Ehkä?

Mulla oli aikoinaan sama tilanne, sitten hankin kantoliinan ja siinä vauva nukkui autuaasti vaikka ympärillä ois ollut millainen meteli tahansa. Vauva nukkui liinassa ja ostokset kulki vaunuissa 😀Kannattaa kokeilla.

Odota kuukausi/pari. Lupaan, että ne menevät nopeasti

Meillä oli ihan samanlainen vauva. Se oli kamalaa, mua melkein itkettää vieläkin kun puhun siitä ajasta :(.

Mutta kuten muutkin sanoi, se menee ohi! Meillä alkoi helpottaa 5kk ikäisenä kun vauva oppi ryömimään ja kun saatiin hänet rattaissa istuvampaan asentoon niin että näki ympärilleen. 1-vuotiaana itkuisesta vauvasta oli tullut iloinen taapero.

Kuulosti samalta kuin meillä. Lapsella oli lievä reflux, johon auttoi aikanaan kiinteiden aloittaminen. Mutta otapa neuvolassa puheeksi tuo itkuisuus. Jos se on koliikkia, menee pian ohi.

Mulla on pumpulit ollu korvissa vauva-aikana itellä sillontällön tai peräti korvatulpat, jos on tuntunut siltä että ei vaan jaksa. Tai ääripää, Oon kuulokkeilla kuunnellut esimerkiksi jotain ittiä rauhoittavaa radiokanavaa, tai keskusteluohjelmaa, rentoutusmusiikkia, tai muuta vastaavaa.. Myös vauveli tykkäs välillä nukahtaa tissille ku joku rentoutusmusiikki soi pienellä siinä taustalla. Ei kannata ressata, ota mahdollisimman ns lunkisti ja mee vauvantahtisesti asiat, ja mies voi hoitaa niin paljon muita asioita ku vaan voi. Keskity rakastamaan pienokaista, elät ainutlaatuista aikaa joka ei palaa. Asennetta vaan kehiin! Tsemppiä! Ja kyllä sä jaksat! Oli se itelläki rankkaa aikaa, mutta hetki kerrallaan, ja koittaa aatella positiivisesti, ni pääsee eteenpäin.

Kantoliinaa on kokeiltu, muttei hän siinä viihdy. Refluksia on ja olenkin miettinyt tämän ehkä johtuvan siitä, mutta hän ei siis viihdy sylissä edes pystyasennossa (vaakatasossa ei ikinänä). Refluksin takia ollaan myös käyty lääkärissä ja silloin mainitsin myös kovasta itkuisuudesta, mutta sanottiin vaan, että vauvat palauttelee ja itkee ja koska painoa tulee hyvin niin mikään ei voi olla pielessä. Petyin silloin kun huoliani ei otettu ollenkaan tosissaan. Toisaalta refluksioireetkin on helpottanut reilusti tässä parin viikon aikana.

Mutta mukava kuulla, etten ole yksin ja että tämä helpottaa ( tai siis tietenkin helpottaa, mutta monella näemmä jo ennen vauvaiän lopoua). Toivottavasti helpottaa pian.

-ap

On nelinkertainen kokemus. Usko vaan, se menee ohi.

Mulla auttoi kantoliina/kantoreppu, että saim tehtyä edes jotain kotona.

T. Av-mamma

Suosittelen refluksi vaivaan kokeilemaan osteopatiaa. Meillä auttoi 5 käyntiä nro 2 vauva-aikana kun ekat 9kk oli yhtä helvettiä refluksin ja allergioiden takia. Pojalla oli osteopaatin mukaan kroppa ns kierteellä ja pallea oli puristuksissa- sai pojan asennon kuntoon ja eka nukuttu yö koitti just vikan käynnin jälkeen 9kk iässä. Päivät tuntuu pitkiltä kun huutoa kuuntelet vaikka tietää et se loppuu joskus.. Tsemppiä!!

Haluaisin kyllä vielä kokeilla tota liinaa uudestaan, mutta olisko kellään neuvoa miten vauvan saisi siinä viihtymään? Olen kokeillut asettaa vauvan siihen silloin kun hän on tyytyväinen, uninen, itkuinen, vasta syönyt tai niin, että syömisestä on jo hetki. Silti alkaa heti itku eikä siinä rauhoitu :(. Mielestäni liina on laitettu ihan oikein eikä mikään kohta purista tai paina vauvaa. Tosin jos hän viihtyy sylissään vähän niin ja näin, niin miksi viihtyisi liinassakaan? Sylissä sentään auttaa jatkuva asentojen vaihtaminen.

Meidän vauvalla oli refluksia, joka vaikutti ihan kaikkeen. Sen näki jo siitä, että vauva pyrki ylös selällään makuulta tai puoli-istuvasta asennosta turvakaukalossa tai sitterissä. Huutokohtaus saattoi päättyä sitten isoon röyhtäisyyn ja itku loppui kuin seinään. Hän pyrki ylös myös kesken syötön, joten heti kun sai istuttaa, syötin  pystyasennossa.

Automatkat mummolaan olivat yhtä tuskaa. Matka alkoi  kirkumisella tai karjunnalla ja huuto loppui oksentamiseen parin kilometrin jälkeen, joka ikinen kerta! Sama aika olisi mennyt jos olisi tunnin odottanut ennen kuin lähti matkaan, kuin niitä oksennuksia siivotessa tien poskessa tai huoltoasemalla.

Aikuisena olen itsekin saanut tutustua refluksiin, se voi olla todella kivulias! Ei sitä nuorempana tiennyt.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kyllä vielä kokeilla tota liinaa uudestaan, mutta olisko kellään neuvoa miten vauvan saisi siinä viihtymään? Olen kokeillut asettaa vauvan siihen silloin kun hän on tyytyväinen, uninen, itkuinen, vasta syönyt tai niin, että syömisestä on jo hetki. Silti alkaa heti itku eikä siinä rauhoitu :(. Mielestäni liina on laitettu ihan oikein eikä mikään kohta purista tai paina vauvaa. Tosin jos hän viihtyy sylissään vähän niin ja näin, niin miksi viihtyisi liinassakaan? Sylissä sentään auttaa jatkuva asentojen vaihtaminen.

Tätä ei saisi sanoa mutta meidän itkuinen vauva viihtyi lopulta repussa kasvot menosuuntaan. Ei mitään järjettömän pitkiä aikoja, mutta yllättävän hyvin verrattuna kaikkeen muuhun olemiseen..

Ja mä olin siis jo raskausaikana päättänyt että meillä kannetaan paljon ja ergonomisesti :/. Hups.. Oli melkoinen henkinen kynnys sitten kokeilla kantaa "ihan väärin" mutta toisaalta siinä vaiheessa teki jo melkein mitä vaan että toinen olisi hetken tyytyväinen.

5kk ikäisen opettelin laittamaan liinalla selkään ja siinäkin viihtyi.

Kannattaa myös liittyä esim. kantoliinat ja kantoreput-kysy ja keskustele fb-ryhmään, sieltä saa paljon hyviä vinkkejä ergonomiseen kantamiseen :).

T.6

Ehkä se mieskin pystyy hetken olemaan vauvan kanssa kun sä käyt vaikka yksin kaupassa. Ei se vauva siinä ajassa ehdi nälkään kuolla.

Meillä itkuinen refluksivauva suostui 3 kk:n iästä eteenpäin olemaan manducassa. Oli ehdoton pelastus ja oli ihana päästä hetkeksi kauppaan. Sielläkään tosin en saanut pysähtyä vaan piti ottaa hyllyjen edessä askelia, jotta reppukaveri pysyi hiljaa. Vähitellen alkoi helpottamaan. Jaksamista!

Onko refluksi todennäköisempää jos vauvan äiti sairastaa sitä? Olen ihan aikuinen ja sairastan refluksitautia. Joskus itseänikin itkettää se olotila. Voi vain kuvitella miltä vauvasta tuntuu...

Mäkään en saanut koskaan vauvaa erityisemmin viihtymään kantoliinassa tai repussa. Harmi, koska olisin halunut sellaista käyttää. Hän kun ei oikein vaunuistakaan oikein perustanut. Vasta, kun oppi istumaan ja asennon sai pystymmäksi, niin on ulkona käynti helpottanut. Muutenkin vauvani on aina potkinut peitot sun muut pois ja kapalo oli ehdoton ei eli ei vissiin vaan pidänyt siitä, että sidotaan johonkin. Tykkää eniten olla vapaasti sylissä, jotta voi asentoa vaihdella. Nyt on jo siis lähes vuoden ikäinen.

Meillä oli alkuun samankaltainen tilanne ja tiedän kuinka surettaa ja ahdistaa kun tuntuu että mikään arkinen asia kuten kaupassa käyminen ei onnistu. Olin jo raskausaikana haaveillut mm. pitkistä vaunulenkeistä jotka alkuun jäivät vain haaveeksi. Vauva oli alkuun tosi itkuinen ja autoilu sekä vaunuissa oleminen oli kaikista vaikeinta, mikään niksi ei näissä auttanut. Myöskään sitterissä ei viihtynyt hetkeäkään. Sylissä halusi olla vain muutamissa asennoissa jotka itselle oli hankalia... meillä vauva nukkui yöt hyvin ja söi hyvin mutta päivisin ei saatu nukkumaan mitenkään aluksi. Sitten keksittiin kokeilla rintareppua jossa viihtyikin yllättävän hyvin ja nukahti siihen päiväunille. Tämän jälkeen alkoi hiljalleen nukkumaan päiväunia myös omassa sängyssään joskin aika lyhyitä pätkiä mutta kuitenkin nukkui edes vähän... epäilen että alun itkuisuus johtui osittain väsymyksestä joka johtui siis päiväunien puutteesta, toki itku kuuluu myös vauvan kehitykseen.. meillä ei tullut epäilyä esim vatsavaivoista mutta varuiksi alettiin antamaan Rela-tippoja joita siis saa edelleen. Nyt vauvalla ikää n. 4 kk ja huomaan monen asian helpottuneen! Autoillessa nukahtaa nykyään heti kaukaloonsa ja vaunuissakin viihtyy melko hyvin, ei siis aina nuku niissä mutta ei itkekään. Sitterissä ja leikkimatolla viihtyy mukavasti mikä vapauttaa omia käsiä mm. omaan syömiseen ja ruoanlaittoon 😊 meillä siis lopulta tuntui auttavan aika mutta tosiaan tiedän hyvin että turhauttavalta tuntuu! Niin monta vaunulenkkiä muistan joilta on palattu itkevä vauva sylissä vaunuja työntäen tuskanhiki otsalla hammasta purren tai ne kauppareissut joilla vauva itkee vaunuissa ja itseäkin itkettänyt siinä tilanteessa! Puhumattakaan niistä automatkoista! Uskon todella että teilläkin tilanne alkaa hiljalleen helpottumaan 😊 Vastaavanlaisia kokemuksia olen kuullut paljon joten et ole yksin! Ja pakko vielä sanoa että tämän alun hankaluus kyllä varmasti kasvattaa henkisesti ja alkaa arvostamaan monia asioita uudella tavalla, lisäksi huomaa kuinka oma ymmärrys ja empatiakyky lisääntyy varsinkin kun näkee kohtalotovereita kadulla tai kaupassa tai missä vaan! Vaikka tilanne tuntuu nyt toivottomalta niin yhtäkkiä saatatkin huomata asioiden helpottuneen. Omalla kohdalla aina auttanut se asenne, että kyseessä on vain vaihe joka menee ohi ja tätä asennetta pidän yllä edelleen 😉