Lue keskustelun säännöt.
Tulen hulluksi kaverin kanssa!
17.07.2017 |
Jostain syystä päivällä tekemäni aloitus hävisi, nyt tein uuden. Minulla on "kaveri", jos häntä voi enää sellaiseksi kutsua, ennen olimme parhaita kavereita. Kuitenkin olen alkanut tuntea, että olemme vähän eri aaltopituudella ja hän on nykyään täysin muuttunut luonteeltaan. Hän siis sanoo olevansa masentunut, sairastaa paniikkihäiriötä ja kärsii muistakin mielenterveysongelmista.
Tiedättehän ne ihmiset, jotka valittavat jatkuvasti kaikesta, milloin vatsaan sattuu, milloin polvi reistailee tai päätä särkee, milloin muut on vaan ihan **tuo paskoja ihmisiä etc. En vaan millään meinaa enää jaksaa olla tukena, koska tätä kaveria ei kiinnosta lainkaan minun kuulumiseni, jos yritän jutella ja kertoa jotain, hän vain mumisee jotain epämääräistä vastaukseksi ja TIUSKII minulle.
Kun puhutaan hänestä tai hänen voinnistaan, jaksaa puhua vaikka tuntikausia. Valitettavasti minulla ei ole juuri muita kavereita kuin hän, mutta olen harkinnut vakavasti katkaisevani välit hänen kanssaan, koska häntä ei kiinnosta seurani juuri koskaan. Vain minun seurassani tämä masennus ja muut ongelmat tulevat esille, kun yritän ehdottaa yhteistä tekemistä, hän sanoo olevansa liian väsynyt. Kuitenkin jaksaa vaikka viikon yökyläillä ja naureskelee ja on niin pirteä ja aurinkoinen muiden kanssa. En millään jaksa enää tätä, mitä tekisitte minun tilanteessani?
Kommentit (40)
Jssap. Tuollaiset ihmiset ovat myrkkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaista tolloa ri tarvitse tukea. Todennäköisesti esittää vaan.
Näitä ankeuttajia ja huomio**oria riittää kyllä maailmassa. Oletteko nuoria?
Minulla on "paras ystävä" kenestä vaistoan hänen ajattelevan minusta juuri noin kun sinä ystävästäsi. Olen usein väsynyt mutta olen myös käynyt hänen luonaan omasta voinnistani huolimatta useita kertoja. Hänelle olen sanonut että hänkin on aina tervetullut minun luo mutta eipä ole kuulunut, minun pitäisi aina mennä sinne. Aina on lapsi tai jokin muu syy (ahistaa poistua kotoa). Ehkä sinun kannattaa sitten rikkoa välit kerta noin ajattelet "-ystävästäsi". Tsemppiä ystävällesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15 molemmat. Oltiin samalla riparilla, siellä alkoi häiritsemään enemmän tämä, koska oltiin samassa huoneessa.
Ap
Yritä ymmärtää ja asettua minun asemaani, 6. Olen tarjonnut apua ja saan takaisin vain tiuskimista, murjotusta, valitusta ja huokailua. Hän ei halua nähdä minua, mutta jaksaa kyllä tavata muita ystäviään ongelmitta. Minusta tuntuu, ettei hän enää halua olla kaverini ja käyttää masennusta vain tekosyynä. On muutenkin todella kurjaa seuraa, jää aina paha mieli kun on hänen kanssaan jutellut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa inhottavalta. :( Etsi parempia kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Yritä ymmärtää ja asettua minun asemaani, 6. Olen tarjonnut apua ja saan takaisin vain tiuskimista, murjotusta, valitusta ja huokailua. Hän ei halua nähdä minua, mutta jaksaa kyllä tavata muita ystäviään ongelmitta. Minusta tuntuu, ettei hän enää halua olla kaverini ja käyttää masennusta vain tekosyynä. On muutenkin todella kurjaa seuraa, jää aina paha mieli kun on hänen kanssaan jutellut.
Ap
Tuollaisesta myrkyttäjästä ehdottomasti eroon.
Ankeuttajahan se on!
Itsellä on kans tuttu joka itkee kun ei saa duunia...tekosyitä löytyy sen sata, miksei ota sitä duunia sitten vastaan.
En todellakaan kannattele tuollaista nirisijää. Mahdollisimman vähän olen yhteydessä. Eihän tuollaista loista kukaan jaksa. Valtiolta vaan pitäis saada ihan kaikki. Vastikkeetta...
Onhan tää sama huomattu tälläkin palstalla.
Mikään duuni ei kelpaa ja kaikki pitäis saada käteen ilmaiseksi.
Aika oksettavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko narsisti? Yritä ite asettua ystäväsi asemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mikään narsisti, olen tarjonnut apuani ja ehdottanut terapiaa yms. mutta ei tunnu kelpaavan tälle prinsessalle.
Ap
Tuo on ikävä piirre ihmisessä että eri seurassa onkin ihan erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin on. Tulee todella kurja olo siitä. :(
Ap
Ystäväni puhui yhteen aikaan vain itsestään ja lopulta kyllästyin ja sanoin sen hänelle. Hän on terve ihminen ja ymmärsi ja suhteemme parani mielettömästi. Sano hänelle suoraan mitä ajattelet, jos hän ei ota vastaan, voit hyvillä mielin unohtaa hänen seuransa jos käytös on noin ala-arvoista. Ei kannata kynnysmatoksi ryhtyä senkään uhalla että jää ilman ystävää.
Sovitaanko tästä eteenpäin, että laitetaan se oma ikä vaikka tuohon aloituksen nimimerkki ruutuun. (Näissä ihmissuhde sepustuksissa.) On muuten helkkarin vaikeaa yrittää ymmärtää. On se kuitenkin täysin eri asia, puhutaanko nyt 15 kesäisistä vai aika ihmisistä. Saatte täsmävastauksiakin nopeammin.
Vierailija kirjoitti:
Oletko narsisti? Yritä ite asettua ystäväsi asemaan!
😕 Täääh? Perustele mistä pieraisit tuon narsistisen?
Voin samaistuu ap:ta miltä tuollainen kaverisuhde tuntuu. Kuunnellut, auttanut ja ehdotellut menisi puhumaan ammatti auttajalle eikä suostuta hakemaan itselleen apua vaa oravan kierre jatkuu ja jatkuu... Jokaisella meillä on huoleja, murheita tai stressiä puretaan läheiselle ihmiselle, mutta kuuntelijallakin voi olla omia murheita josta tahtoo jakaa "valittajalle" ei saa ikinä puhuttua ääneen kun pitää "valittajan" huoleja kantaa taakkana. Mieti onko tässä narsistisuutta?
Muista: älä puhu, josta et tiedä mistä puhutaan.
Tuollaisia ihmisiä on syytä välttää. Ei kannata jatkaa enää olemista hänen kanssaan, jos se vie kaikki voimat ja tulet vain surulliseksi. Löydät varmasti uusia ja parempia ystäviä vielä! :)
Anteeksi, että tästä tuli nyt tällainen romaani...
Ap