Minkälainen nainen altistuu narsistille

Kiltti?

Tykkää haasteista?

MInä yhden kerran. Olin hyväuskoinen suhteessa mieheen. En voinut kuvitella sellaista pahuutta olevankaan. Sain kuitenkin jostain voimaa heittää miehen ulos elämästäni. 

Ei kuka tahansa, mutta varmasti altistavia piirteitä on meissä kaikissa jossain määrin. Ja ihan sama pätee nainen tai mies.. Perso ihailulle, tarvitsee jatkuvasti tunnustusta / pönkitystä itsetunnolleen toiselta. Herkästi syyllistyvä, kiltti, yrittää pitää toisen tyytyväisenä. Ei osaa asettaa rajoja jämäkästi, pelkää loukkaavansa tai suututtavansa toisen.

Mieleni tekisi sanoa, että sellainen ihminen, joka on helposti höynäytettävissä ja manipuloitavissa.

Mutta jos olisi totta, että tuollainen ihminen olisi jotenkin erityisen "tottelevainen", niin miksei tällä ihmisellä koskaan mene mikään minun sanoma asia kaaliin, tai kenenkään järkipuhe? Millään mitä muut sanoo, ei tunnu olevan hänen käytökseensä mitään vaikutusta, paitsi miehellä, jonka "omistavaksi koiraksi" hän on alistunut. Yritän takoa järkeä ja kehottaa edes hituseen itsekkyyttä ja arvostamaan itseään eikä olla toisen tallottavana, mutta sanani ovat täysin hyödyttömiä.

Vierailija kirjoitti:

Mieleni tekisi sanoa, että sellainen ihminen, joka on helposti höynäytettävissä ja manipuloitavissa.

Mutta jos olisi totta, että tuollainen ihminen olisi jotenkin erityisen "tottelevainen", niin miksei tällä ihmisellä koskaan mene mikään minun sanoma asia kaaliin, tai kenenkään järkipuhe? Millään mitä muut sanoo, ei tunnu olevan hänen käytökseensä mitään vaikutusta, paitsi miehellä, jonka "omistavaksi koiraksi" hän on alistunut. Yritän takoa järkeä ja kehottaa edes hituseen itsekkyyttä ja arvostamaan itseään eikä olla toisen tallottavana, mutta sanani ovat täysin hyödyttömiä.

*omistamaksi

Mun lapsuudenystävälle kävi näin. Ihan tavallinen nainen, jolla ihan tavallinen lapsuus ja koti. Ihan niin keskiverto suomalaisnainen kuin ikinä voi olla.

Siksi uskon että niin voi käydä ihan kenelle vaan.

Sellainen, joka haluaa pitää kulissit yllä. Ainakin kaikissa minun tuntemissani tapauksissa. Ei ymmärretä lähteä ajoissa kun on talot ja tavarat ja mitä kaikki sanoisi?

epätoivoinen, säälittävä, miehenkipeä

Tuo "liian kiltti" on omituinen ilmaus puhuttaessa narsistille alistujasta, etenkin kun tämä tilanne aiheuttaa kärsimystä muille. Miksi tuo "kiltteys" kohdistuu tuohon narsistiin eikä muihin läheisiin, kuten vaikka omiin lapsiin (vaikka aikuisia ovatkin), jotka sitten joutuvat olemaan koko ajan huolissaan ja kuuntelemassa toisen elämän kurjuudesta? Miksei tämä "kiltti" ihminen ole niin kiltti, että ei poistu tilanteesta, joka aiheuttaa muille tuskaa? Miksi hän palvelee pahaa ihmistä mutta tuottaa tuskaa viattomille? Ja sanoo sitten "mä olen vain liian kiltti"...

Läheisyysriippuvainen

En tiedä miehen diagnoosia, mutta käytös alkoi muuttua niin ailahtelevaiseksi ja yritti provosoida minua suuttumaan ja mukautumaan tahtoonsa useita kertoja. Ei onnistunut ja suuttui ja sanoi häipyvänsä. Sanoin, että mene vaan.  Pyrki takaisin pari kertaa ja menikin taas viikko hyvin. Päätin, että seuraavalla kerralla olen minä se , joka lopettaa suhteen. Tein niin.

Tiedän naisen, joka 15-kesäisenä tyttönä joutui auto-onnettomuuteen, jossa hän sai kasvoihinsa lasia särkyneestä tuulilasista. Tyttö arpeutui, tosin ulkopuolinen ei muutaman kuukauden päästä arpia juuri huomannut, jos ei osannut oikein katsoa, sillä ne vaalenivat hyvin äkkiä. Tyttö kuitenkin istui usein peilin edessä ja pilkkasi kasvojaan ja sanoi arpiaan tarkoittaen: "katsokaa nyt, miten paljon näitä nyt on". Vähän niin kuin anorektikko, joka näkee peilikuvassaan valtavasti läskiä, vaikka kaikki muut näkevät luurangoksi laihtuneen surkean olennon. Itsetunto oli nollissa, juuri kun tytöstä oli tulossa nainen ja menossa parisuhdemarkkinoille. Siihen saumaan sitten olikin tytön kanssa samanikäisen narsistipojan hyvä iskeä suunnilleen vuotta myöhemmin. Seurustelu loppui lapsensaantiin ja pikaiseen naimiskauppaan, ja sitten olikin tyttö rautaisissa pihdeissä seuraavat parikymmentä vuotta. Avioliitosta syntyi pari lasta, ja myös he joutuivat narsisti-isänsä hirmuvallan alle. Pari päätyi lopulta avioeroon, kun mies löysi uuden uhrin.

Mainittu tyttö/nainen oli lähisukulaiseni. Hänen tuskaista taivaltaan avioliitossaan oli hyvin vaikea katsoa niin läheltä, mutta niin kaukaa. Pahinta oli, että minulla oli hyvä avioliitto hyvän miehen kanssa ja tiesin, miten erilaista voisi sukulaiseni elämä olla. Nyt sukulaisellani on uusi mies näin lähes viisikymppisenä, mutta en ole vakuuttunut, että tämä mies on juurikaan entistä parempi. Sellaisia merkkejä sain, ennen kuin uusi mies kokonaan eristi minut sukulaisestani. Menikö sukulaiseni uudestaan samaan halpaan?

Itse ainakin olin nuori (19) ja naiivi. Lisäksi huono itsetunto.

En vielä tiennyt, että jokainen ei ole täysin vilpitön aikeiltaan. Olin eronnut parin vuoden suhteesta ja elämä oli niin ikään käännöskohdassa. Mut oli helppo hurmata.

Oman kokemukseni mukaan "kiltteys" on tietynlaista alistuvuutta, mutta ei koske samalla tavalla muita läheisiä ihmisiä. Kai tämä narsistin kanssa viihtyvä selittelee myös itselleen kumppaninsa vikoja parhain päin. On rohkeutta vaativaa kohdata se asia, että kumppani on kykenemätön rakastamaan toista ihmistä. Se on narsistin kumppanin omaa narsismia, ettei suostu näkemään sitä tosiasiaa, vaan ajattelee "kyllä se minua kuitenkin rakastaa, vaikka onkin täysin kusipää".

Herkkä, empaattinen, ihailee mielellään muita ja pitää siitä, että muut ihailevat häntä. Ei välttämättä mitenkään herkkäuskoinen tai höynäytettävissä, mutta ensin tiedostamatta ja myöhemmin jopa tietoisesti haluaa uskoa rakkaudeksi narsistin tarjoamaa tunnemyrskyä ja idolisointia, mikä on tavallista suhteen alussa. Suhteen edetessä nauttii kummallisella tavalla pelistä jolla narsisti kontrolloi toisen tunteita. Näin omalla kohdalla. En usko, että kuka tahansa sortuu narsistiin, myös narsisti tietää tämän.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän naisen, joka 15-kesäisenä tyttönä joutui auto-onnettomuuteen, jossa hän sai kasvoihinsa lasia särkyneestä tuulilasista. Tyttö arpeutui, tosin ulkopuolinen ei muutaman kuukauden päästä arpia juuri huomannut, jos ei osannut oikein katsoa, sillä ne vaalenivat hyvin äkkiä. Tyttö kuitenkin istui usein peilin edessä ja pilkkasi kasvojaan ja sanoi arpiaan tarkoittaen: "katsokaa nyt, miten paljon näitä nyt on". Vähän niin kuin anorektikko, joka näkee peilikuvassaan valtavasti läskiä, vaikka kaikki muut näkevät luurangoksi laihtuneen surkean olennon. Itsetunto oli nollissa, juuri kun tytöstä oli tulossa nainen ja menossa parisuhdemarkkinoille. Siihen saumaan sitten olikin tytön kanssa samanikäisen narsistipojan hyvä iskeä suunnilleen vuotta myöhemmin. Seurustelu loppui lapsensaantiin ja pikaiseen naimiskauppaan, ja sitten olikin tyttö rautaisissa pihdeissä seuraavat parikymmentä vuotta. Avioliitosta syntyi pari lasta, ja myös he joutuivat narsisti-isänsä hirmuvallan alle. Pari päätyi lopulta avioeroon, kun mies löysi uuden uhrin.

Mainittu tyttö/nainen oli lähisukulaiseni. Hänen tuskaista taivaltaan avioliitossaan oli hyvin vaikea katsoa niin läheltä, mutta niin kaukaa. Pahinta oli, että minulla oli hyvä avioliitto hyvän miehen kanssa ja tiesin, miten erilaista voisi sukulaiseni elämä olla. Nyt sukulaisellani on uusi mies näin lähes viisikymppisenä, mutta en ole vakuuttunut, että tämä mies on juurikaan entistä parempi. Sellaisia merkkejä sain, ennen kuin uusi mies kokonaan eristi minut sukulaisestani. Menikö sukulaiseni uudestaan samaan halpaan?

Kauheeta. Toi on just niin surullista, kun oma sukulainen tai perheenjäsen menee aina samaan halpaan. Niin monia vuosia elämästä menee hukkaan, eikä toinen voi siitä tilanteesta sivusta katsojana pelastaa. Minä en osaa ymmärtää miten ne siihen tilanteeseen päätyy uudestaan ja uudestaan. Itsellänikin on huono itsetunto, mutta mulla on "ylpeyttä", joka estää tulemasta hyväksikäytetyksi ja huijatuksi, olen aina epäluuloinen (ehkä vähän korostetustikin, mistä on myös haittaa), ettei vain käy niin kuin äidille.

Pahinta ei ole se, että miesmaku on tuo, vaan se että ei osaa lähteä siitä tilanteesta pois. Ja ei jotenkin osaa omaksua ajatusta, että voi olla sinkku. Vapaa määräilyistä ja väkivallasta. Onko jotain toivoa sitten siellä mielessä, että suhde paranisi tai se toinen muuttuisi, vaikka ulkopuolisten silmin tilanne on täysin toivoton ja pitäisi jo luovuttaa? Ei kukaan ihminen ole sen arvoinen, ei kukaan, että vuosikausia omasta elämästä pitäisi tuhlata sen narsismista parantumisen odottamiseen. Itseen vain saa arvet, jotka eivät lähde ikinä. Ja itsetunto on tallottu niin alas, etten pysty edes kuvittelemaan, miltä niin tallotun ja murskatun ja tuhotun ihmisen mielessä näyttää. Kun ei ole tippaakaan itsesuojeluvaistoa eikä -tahtoa.

Narsisteilla on varmaankin usein omat lähtökohdat päin veettua.