Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä ymmärsit omat elämänarvosi ja aloit totuttaa niiden mukaista elämää, joka johtaa kestävään onnellisuuteen?
15.07.2017 |
Minulle tuo valkeneminen tapahtui 27–31-vuotiaana, mikä on parikymmentä vuotta aikaisemmin kuin monilla muilla. Olen tosi tyytyväinen siihen, vaikka prosessi olikin kipeä. Kun tietää, mitä elämältä haluaa, ja mikä oikeasti on tärkeää, kaikenlainen ylimääräinen tauhka karisee pois ja olo on jotenkin vakaampi. Vastoinkäymisiä ja turhautumisia tulee toki edelleen, mutta ne ovat enimmäkseen sellaisia, jotka olen itse valinnut.
Kommentit (26)
Mulla se tapahtui vähän alle 30v. Tuli selkeäksi mitä haluan ja mitä en. Aikuisen elämän kokemukset vaikuttivat tähän. segän ei tarkoita että heti saisi kaiken mitä haluaa mutta selkiytti mihin pyrkiä. Siinä vaiheessa vaihtui osa kavereistakin. Energiasyöpöt jäivät pois. Nyt mennään näillä. Tulevaisuudesta ei tiedä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä teen sitä prosessia juuri terapiassa. Olen 40.
29-vuotiaana tajusin, mitä haluan. Se ei tosin tee minua onnelliseksi, mutta onnen tai nautinnon tavoittelu ei ole enää ykkösprioriteetteja minulle.
43v
Onneksi edes tässä iässä eikä 53v
Pari vuotta mennyt mahdottomassa turbulenssissä kun olen heittänyt elämääni "hukkaan" näköjään olen umpiluuta. Hyvä näin, oikea suunta nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä 15-18 vuotiaana tein itselleni säännöt, joita en ole rikkonut kertaakaan.
On ollut sen arvoista, toivottavasti moni muukin tajuaisi tehdä saman nuorena, niin matka on paljon helpompi kun tietää mihin tukeutua.
Ensimmäinen sääntö on, että kunnioita muita, mutta pysy erossa heistä jotka eivät tee samoin.
2. Tee asiat ja päätökset aina niin, että voit aina kertoa totuuden katsoen kysyjää silmiin ilman syytä häpeään, syyllisyyteen tai pettymykseen.
3. Älä ikinä aloita konfliktia, mutta käy se aina loppuun
4. älä oleta että kukaan elää minua varten, minun säännöilläni.
Lista jatkuisi...
Vierailija kirjoitti:
Siinä 15-18 vuotiaana tein itselleni säännöt, joita en ole rikkonut kertaakaan.
On ollut sen arvoista, toivottavasti moni muukin tajuaisi tehdä saman nuorena, niin matka on paljon helpompi kun tietää mihin tukeutua.
Ensimmäinen sääntö on, että kunnioita muita, mutta pysy erossa heistä jotka eivät tee samoin.
2. Tee asiat ja päätökset aina niin, että voit aina kertoa totuuden katsoen kysyjää silmiin ilman syytä häpeään, syyllisyyteen tai pettymykseen.
3. Älä ikinä aloita konfliktia, mutta käy se aina loppuun
4. älä oleta että kukaan elää minua varten, minun säännöilläni.
Lista jatkuisi...
Kerro loppulista! :)
Tein myös listoja nuorena, mutta ne olivat liian abstrakteja oikeaan elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vähän yli 30. Tulin silloin uskoon. Sitä ennen elin hyvin ei-tietoista elämää. Olin muiden johdateltavissa, en ymmärtänyt omaa parastani enkä uskonut selviäväni haasteista.
Jeesus käytti kalliolle rakentamisen vertauskuvaa siitä, että rakentaa elämänsä Hänen sanoilleen. Uskoon tultuani minusta on tuntunut juuri siltä.
Sana kirjoitti:
Olin vähän yli 30. Tulin silloin uskoon. Sitä ennen elin hyvin ei-tietoista elämää. Olin muiden johdateltavissa, en ymmärtänyt omaa parastani enkä uskonut selviäväni haasteista.
Jeesus käytti kalliolle rakentamisen vertauskuvaa siitä, että rakentaa elämänsä Hänen sanoilleen. Uskoon tultuani minusta on tuntunut juuri siltä.
Voitko kertoa tuon vertauksen? Ei ole itselleni tuttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko valaistunut?
Ei arvotyöskentely mitään mystiikkaa tai salatiedettä ole. Sitä voi tehdä ihan terapiassa tai itsenäisesti, ja hyviä kirjoja on saatavilla. Hyväksymis- ja omistautumisterapiassa on tästä juttua paljon. -ap
36
Äitiysloman jälkeen tajusin, ettei minun tarvitse muuttua, jotta kelpaisin työpaikkakiusaajien silmissä. Nyt minulla on paljon hyviä kavereita työpaikalla ja luottamustehtävä työsuojelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sellainen sääntö että tee mitä haluat kunhan et ikinä satuta muita sillä mitä teet jne. Koska tuntuu että monet eivät mieti miten vaikuttavat muihin jos tekevät jotain. Asian ydin kuitenkin on että elämässä voi tehdä mitä tahansa kunhan "kehtaa" tehdä ja kokeilla. Mahdollisuudet ovat rajattomat.
olen 24v nainen
25-vuotiaana, kun tuli ero avovaimostani. Tajusin, etten haluakaan perusperhettä vaan nähdä maailmaa ja nähdä vapaudesta. Tällä tiellä on oltu jo melkein 20 vuotta ja aina on vuosi ollut edellistä parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumma kyllä ole aina elänyt onnellista elämää, se on ollut sisään rakennettu minuun jo lapsuudessa.
Tämä ei tarkoita ettei elämässäni olisi ollut vastoinkäymisiä.
Elämää ei voi suunnitella listojen kanssa, elämässä pitää olla keinot, joilla tietää selviytyvänsä niistäkin tilanteista kun kaikki viedään, eikä mikään onnistu.
Sellaisissa tilanteissa olen ollut, mutta aina olen tiennyt selviytyväni.
Elämässä voi suunnitella hyvin vähän, harvoin asiat menevät niinkuin suunnittelee.
Miten olisin voinut suunnitella vuosi sitten että menetän rakkaan ihmisen, makaan kipujen kourissa kauniina kesäpäivänä (sateisinakin) taloudellinen tilanne tulee varmasti huononemaan.
Kuitenkin tiedän että ratkaisut löytyvät, ei muuta kuin nöyränä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Kumma kyllä ole aina elänyt onnellista elämää, se on ollut sisään rakennettu minuun jo lapsuudessa.
Tämä ei tarkoita ettei elämässäni olisi ollut vastoinkäymisiä.
Elämää ei voi suunnitella listojen kanssa, elämässä pitää olla keinot, joilla tietää selviytyvänsä niistäkin tilanteista kun kaikki viedään, eikä mikään onnistu.
Sellaisissa tilanteissa olen ollut, mutta aina olen tiennyt selviytyväni.
Elämässä voi suunnitella hyvin vähän, harvoin asiat menevät niinkuin suunnittelee.
Miten olisin voinut suunnitella vuosi sitten että menetän rakkaan ihmisen, makaan kipujen kourissa kauniina kesäpäivänä (sateisinakin) taloudellinen tilanne tulee varmasti huononemaan.Kuitenkin tiedän että ratkaisut löytyvät, ei muuta kuin nöyränä eteenpäin.
Sinulla on todellakin käynyt tuuri. :)
En vielä, 52v. Olen yrittänyt vapauttaa itseni onnen etsimisen taakasta mutta ei tahdo onnistua.
Oletko valaistunut?